Miksi palkoissa on eroja?
Palkoissa on eroja työn vaativuuden mukaan.
Tilastokeskuksen mukaan asiantuntijalle maksetaan 2776 euroa kuussa, kun palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijöille maksetaan vain 2048 euroa kuussa. Johtajille ja ylemmille virkamiehille maksetaan 4788 euroa kuussa kun prosessi- ja kuljetustyöntekijöille maksetaan 2524 euroa kuussa. Vastaavasti 30-34 vuotiaalle perusasteen opinnot suorittaneelle maksetaan 2436 euroa kuussa, kun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle ikätoverille maksetaan 3393 euroa kuussa.
Miksi? Helppo selitys on, että vaativiin työtehtäviin edellytetään pitkää kouluttautumista ja kouluttautumisen vaatima ajankäyttö kompensoidaan paremmalla palkalla. Mutta palkoissa on eroa koulutuksen huomioimisen jälkeenkin.
Uusitalon tutkimuksen mukaan vuoden lisäkouluttautuminen nostaa palkkaa lähes 10%, senkin jälkeen kun erilaiset taustamuuttujat on kontrolloitu.
On siis niin että vaativiin töihin sijoittumisella saa ylituottoa. Selityksenä on tietysti se, että vaativiin töihin pystyviä ihmisiä on vain vähän, jolloin heistä on kova kilpailu kun taas helppoihin töihin on tarjokkaita yllin kyllin, jolloin työnantaja pääsee sanelemaan palkkatason.
Korollaari tästä on, että ihmisten välillä on lahjakkuuseroja. Jos ei lahjakkuuseroja olisi, hakeutuisivat matalapalkkaiset ihmiset hyväpalkkaisiin töihin ja kysynnän ja tarjonnan lait poistaisivat palkkaerot.
Tunnisteet: Tuloerot, Älykkyys
ÄO:n periytyvyys
Greg Mankiwin
blogissa on
mielenkiintoinen graafi älykkyystestin periytyvyydesta (via
Tiedemies). Esitysmuoto on hyvä. Suosittelen myös
Mankiwin juttua, jonka innoittamana
David Cesarini tuon graafin teki.
Tunnisteet: Älykkyys
Oppimismenestyksen sukupuolierot
Machin ja Pekkarinen ovat julkaisseet Science-lehdessä artikkelin ("
Global Sex Differences in Test Score Variability"), jonka mukaan
poikien oppimisessa testitulosten hajonta on suurempaa kuin tyttöjen testitulosten hajonta miltei kaikissa PISA-tutkimukseen osallistuneissa maissa. Lisäksi keskimäärin tytöt suoriutuvat huomattavasti paremmin kuin pojat lukemista mittavissa testeissä, kun taas pojat olivat keskimäärin hieman parempia matemaattisissa testeissä.
Tuloksissa ei ole mitään uutta tai yllättävää, mutta ilmeisesti tämä on ensimmäinen kansainvälinen edustavilla otoksilla tehty tutkimus aiheesta.
Tunnisteet: Tasa-arvo, Älykkyys
Soininvaara älykkyystutkimuksista, osa 2
Soininvaara on kirjoitellut viime kuukausina useampaan kertaan älykkyystutkimuksista.
Viimeisin kirjoitus on jonkinlainen synteesi aiheesta. Olen pääosin samaa mieltä Soininvaaran kanssa, mutta yhtä asiaa haluaisin täsmentää.
Soininvaara kirjoittaa, että älykkyys ei ole rotuominaisuus, koska kaikki rodut ovat älykkyyden suhteen heterogeenisia. Soininvaaran argumentti on siis, että koska kaikista roduista löytyy sekä tyhmiä että älykkäitä, ei älykkyys ole rotuominaisuus. Analoginen argumentti olisi, että pituus ei ole sukupuoliominaisuus, koska löytyy sekä pitkiä naisia että lyhyitä miehiä. Soininvaaran argunmentti on siis puhdasverinen hyökkäys olkinukkea vastaan. Keskustelua ei käydä siitä, onko vaikkapa koko musta rotu koko valkoista rotua vähemmän älykästä, vaan siitä onko rotujen välillä keskimääräisiä älykkyyseroja.
Tunnisteet: Älykkyys
Soininvaara älykkyystutkimuksista
Osmo Soininvaara
kirjoittaa blogissaan älykkyystutkimuksista. Soininvaara on rohkea mies.
Samantyyppiset lausunnot johtivat nobelisti
James Watsonin eroon eilen. Ehkä
sananvapaus on Suomessa paremmalla tolalla kuin Yhdysvalloissa.
Lisäys: Soininvaaran teksti on nähtävästi osa Hesarin laajempaa juttukokonaisuutta joka löytyy
täältä. Roosin
teksti Sosiologia-lehdestä kannattaa myös lukea.
Tunnisteet: Älykkyys
Flynnin ilmiö
Steve Sailer kirjoittaa James R. Flynnin
uudesta kirjasta. Flynn on se tutkija jonka mukaan
Flynnin ilmiö on nimetty, ei siis mikään ihan turha mies.
Erityisen mielenkiintoinen on löydös, että ÄO-raakapisteiden nousu ei ole tapahtunut tasaisesti testien eri osa-alueilla, vaan erityisesti visuaaliseen logiikkaan keskittyvät testitulokset ovat nousseet.
Tunnisteet: Älykkyys
Juutalaisten älykkyydestä
Charles Murraylla on tapana kirjoittaa aiheista, joista muut eivät uskalla. Vuonna 1994 Murray kirjoitti yhdessä Richard Herrnsteinin kanssa
Bell Curven, joka on todennäköisesti kiistellyin kirja ainakin viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Nyt Murray kirjoittaa
juutalaisten älykkyydestä. Artikkelin mielenkiintoisin suhdeluku on, että maailman väestöstä juutalaisia on noin 0,2 prosenttia, mutta 2000-luvun Nobel palkinnoista juutalaiset ovat voittaneet 32 prosenttia. Juutalaiset voittavat siis noin 160 kertaa määräänsä enemmän Nobelin palkintoja.
Murrayn selitys on, että juutalaisuuden edellyttämä opiskelu on karsinut juutalaisten joukosta älyllisesti heikommat ihmiset pois, joka on vuosituhansien kuluessa johtanut siihen, että juutalaiset ovat geneettisesti älykkäämpiä kuin muut väestöryhmät.
Aika kova väite, jota myös juutalaisvihamieliset tahot varmasti mielellään käyttävät hyväksi. Kirjoitus on julkaistu
American Jewish Committeen julkaisemassa Commentary-lehdessä.
Tunnisteet: Älykkyys
Rotujen väliset erot
Steve Sailer arvioi Richard Lynnin uusinta kirjaa Race Differences in Intelligence: An Evolutionary Analysis. Lynn muistetaan Suomessa siitä, että hän kirjoitti jokunen vuosi sitten emeritusprofessori (ja pääministeri Matti Vanhasen isä) Tatu Vanhasen kanssa kirjan IQ and the Wealth of Nations, joka sai paljon haukkuja, mutta löysi myös ymmärtäjiä.
Se että rotujen välillä on mitattuja ja tilastollisia eroja älykkyysosamäärän suhteen ei yllätä ketään aiheeseen edes kursorisesti perehtynyttä. Mielenkiintoisempi huomio on se, että tämä löydös on yhteiskunnallisesti erittäin relevantti riippumatta siitä mikä on näiden erojen lähde. Perinteisestihän ÄO-keskustelu on jumiutunut ”nature vs. nurture” vääntöön, eli keskusteluun siitä johtuvatko yksilöiden ja ryhmien väliset erot lähinnä ympäristöstä vai perimästä. Sailer toteaa, että koska ÄO:ää on erittäin vaikeaa muuttaa millään yksittäisellä ohjelmalla, ovat kansakuntien väliset ÄO-erot relevantteja vähintäänkin useiden sukupolvien ajan, riippumatta siitä mikä näiden erojen perimmäinen syy on.
Vaikka esim. Afrikan maiden alhaisten ÄO-tulosten taustalla olisivatkin ravintoon ja muuhun elintasoon liittyvät syyt, ei niiden poistaminenkaan Sailerin mukaan nosta väestön keskimääräistä ÄO:ää kehittyneiden länsimaiden tasolle ennen kuin useiden sukupolvien kuluttua. Koska ÄO on merkittävä selittäjä yksilön menestykselle, ja ainakin Lynnin ja Vanhasen tutkimuksen mukaan myös kansakunnan menestykselle, ovat nämä erot pysyvä ja merkittävä osa politiikan reunaehtoja vuosikymmeniksi eteenpäin.
Lynnin edellinen kirja teilattiin (tai ensin vaiettiin) mediassa melko täydellisesti. Vaikkakin kirjassa oli myös melkoisia metodologisia aukkoja, oli esitetty kritiikki oli kyllä pääosin melko asiatonta. Saa nähdä huomataanko tätä kirjaa Suomessa lainkaan. Nyt kun suoraa pääministerikytköstä ei ole, niin veikkaan että kirja jää huomiotta.
Tunnisteet: Älykkyys
Geenit vai ympäristö vai molemmat
Kritisoin pari päivää sitten suomalaista dogmaa jossa uskotaan ihmisen loputtomaan muokkautuvuuteen. Luulin että
JP Roos on ainut humanistisen alan
rintamakarkuri. Uudessa Tieteessä tapahtuu lehdessä on kuitenkin Helsingin yliopiston psykologian professorin Liisa Keltikangas-Järvisen
artikkeli jossa hän puhuu perimän merkityksestä ihmisen persoonallisuuden kehitykselle. Minun kommenttini ovat hakasuluissa.
"Keskustelua siitä, onko ihminen ensisijaisesti perimän vai ympäristön tuote, ei psykologiassa ole aina käyty tieteellisin väittämin, vaan myös asentein ja uskomuksin. Vielä muutama vuosikymmen sitten nähtiin jokainen viittaus biologiaan persoonallisuuden kehityksen yhteydessä psykologian antiteesinä, joka ei vienyt tiedettä eteenpäin vaan jarrutti sitä." [Tällaiset ajatukset ovat tuttuja aivan viime vuosiltakin.]
"Tiedetään, että perheen sosioekonominen tilanne vaikuttaa lapsen koulumenestykseen, terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin. Psykologisissa tutkimuksissa [ja sosiologisissa!] tätä muuttujaa on pidetty ympäristömuuttujana puhtaimmillaan. Harvemmin on esitetty, että perheen sosioekonominen tilanne mittaisikin vain osittain lapsen ympäristöä, ja mahdollisesti suureltakin osalta vanhempien ja lapsen yhteistä perinnöllistä taustaa. Ihmiset luovat itselleen olosuhteensa myös perinnöllisyyden ohjaamina."
"Perimä on mukana kaikessa, mutta geenit saavat merkityksensä siinä ympäristössä, jossa ne toteutuvat."
Tunnisteet: Älykkyys
Sanomalehtien lukeminen ja oppiminen
Sanomalehtien liitto on teettänyt
tutkimuksen sanomalehtien lukemisen ja oppimisen välisestä suhteesta. Tutkimus on osa laajempaa PISA tutkimuskokonaisuutta, josta olen kirjoittanut aiemminkin (
1,
2,
3,
4,
5).
Hesari uutisoi 28.2. tutkimustuloksia melko näkyvästi: ”Useita kertoja viikossa sanomalehtiä lukevat menestyivät muita paremmin osaamisen testeissä. Sanomalehtien säännöllinen lukeminen näyttää edistävän jopa matematiikan taitamista, käy ilmi kansainvälisen Pisa-tutkimuksen kansallisesta jatkoselvityksestä. […] Sanomalehtien lukeminen tuki erityisesti tyttöjen matematiikan osaamista. ’Lehden lukeminen edistää lukutaidon ohella sellaisten avaintaitojen kehittymistä, jotka ovat ratkaisevia muidenkin tietojen ja taitojen oppimisessa’, arvioi professori Pirjo Linnakylä Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta.”
Löytyneistä korrelaatioista voisi toki vetää aivan toisenkinlaisia johtopäätöksiä. Samat oppilaat oppivat nopeimmin, ovat kiinnostuneimpia kouluaineista ja lukevat eniten sanomalehtiä. Voisiko taustalla olla yksi yhteinen selittäjä, lahjakkuus tai jopa vahvasti perinnölliseksi ominaisuudeksi todettu yleisälykkyys, jota mitataan älykkyysosamäärällä. ÄO on vahvasti perinnöllinen ominaisuus jonka yhteys koulumenestykseen on kiistatta osoitettu.
ÄO selittäisi kaikki löytyneet korrelaatiot, mutta istuisi ilmeisestikin kovin huonosti suomalaiseen tutkimusperinteeseen, jossa uskotaan ihmisen loputtomaan muokkautuvuuteen. Vallitsevan ideologian mukaan huonot oppimistulokset johtuvat aina järjestelmästä, ei koskaan oppilaan oppimiskyvystä. Järjestelmää kehittämällä kenelle tahansa voidaan opettaa mitä tahansa.
Vallitseva dogma johtaa valitettavasti virheelliseen resurssiallokaatioon, kun vaihtoehtoisesti oppilaita joilla ei ole edellytyksiä vaativaan abstraktiin ajatteluun yritetään siihen pakottaa, tai sitten lahjakkaita oppilaita istutetaan omaksumassa perusasioita yksinkertaistavalla ja epäinspiroivalla opetustyylillä.
Tunnisteet: Älykkyys
Älykkyys, itsekuri vai ulkonäkö?
Älykkyysosamäärä on tunnetusti paras yksittäinen ennustaja niin akateemiselle menestykselle, kuin työmenestyksellekin. Älykkyystesti esimerksi ennustaa työmenestystä paremmin kuin normaali haastattelu. Nyt on kuitenkin ilmestynyt varsin mielenkiintoinen tutkimus, jossa vihdoinkin löytyy jopa älykkyysosamäärää parempi ennustaja koulumenestykselle.
Psychological Science lehdessä julkaistussa
tutkimuksessa Duckworth ja Seligman osoittavat, että itsekuri selittää koulumenestystä jopa älykkyysosamäärää paremmin. Tutkimustulos ei kuitenkaan ole aivan kiistaton. Tutkimuskohteena olleeseen kouluun tapahtuu oppilasvalintaa, joten opiskelija-aines on jo ennakkoon valikoitunutta. Tämä vinouttaa tuloksia hieman. Samoin otoskoko on pieni ja tutkimusasettelussakin on asioita jotka voi kyseenalaistaa. Löydös on joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen ja avaa lukuisia kiinnostavia jatkotutkimuskohteita. Onko itsekuri periytyvää? Voiko itsekuria opettaa? Tutkimus on lisäksi syytä toistaa suuremmalla ja edustavammalla otoksella mahdollisimman pian.
Toinen perinnöllisiin ominaisuuksiin liittyvä uutinen tulee löytyi
Aivoröyhtäisyjä-blogin kautta.
Washington Post lehti uutisoi tutkimustuloksen jonka mukaan rumat ihmiset tekevät kauniita enemmän rikoksia. Tämä havaintohan on tehty jo 1800-luvulla, mutta on tullut tässä välissä hylättyä epähumaanina ja kaikin tavoin tuomittavana. Havainnolle on useita eri selitysmalleja. Ehkä rumia ihmisiä syrjitään ja he ajautuvat epätoivossaan rikoksen tielle. Evoluutiobiologisesti ajatellen pidän uskottavampana selityksenä sitä, että kaunis ulkomuoto ja muutkin geneettisesti edulliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi älykkyys korreloivat positiiviseti. Älykkyydellä ja rikollisuudellahan on todistetusti voimakas negatiivinen korrelaatio.
Tunnisteet: Älykkyys
Onko PISA-tutkimuksen tulosten taustalla siirtolaisuus?
PISA-tutkimus on herättänyt Suomessa paljon huomioita ja suomalaiset ovat olleet ansaitun ylpeitä koululaistemme hyvästä menestyksestä. Kuten olen jo aiemmin useampaankiin otteeseen (
1,
2,
3 )
kirjoittanut, PISA-tutkimuksen tuloksien yksiselitteinen omiminen koulujärjestelmämme erinomaisuuden seurauksiksi on kuitenkin ennenaikaista. PISA-tutkimus on nimittäin tehtävien luonteensa vuoksi suurelta osin älykkyystesti, ja älykkyysosamäärää on tutkimusten mukaan erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta nostaa koulutuksen avulla.
Jos kerran suomalaisten hyvä tulos ei johdu koulujärjestelmästämme, niin mistä se johtuu? Kilpaileva teoria on melko helppo luoda kun tietää, että älykkyysosamäärässä on havaittu tilastollisesti varsin merkittäviä eroja eri etnisten ryhmien välillä. Yhdysvalloissa, joissa ÄO:ää on tutkittu eniten, mustien ÄO:n on havaittu olevan noin yhden keskihajonnan verran valkoisia alempi, kun taas itä-aasialaisten ja juutalaisten ÄO:t ovat hiukan valkoisien ÄO:ta korkeampia. Olisiko mahdollista, että erot OECD-maiden PISA-tuloksissa selittyisivät maiden etnisten rakenteiden eroilla?
Tutkimuksen kärkimaat Suomi ja Korea ovat etnisesti hyvin homogeenisia; Suomessa oppilaat ovat valkoisia ja Koreassa itä-aasialaisia. Tutkimuksessa selvästi heikommin sijoittuneissa maissa kuten Saksassa ja Ranskassa sen sijaan on suuri muualta tulleiden vähemmistö. Voisiko tämän vähemmistön heikommat tulokset selittää maiden välistä eroa?
PISA-tutkimus ei valitettavasti sisällä tietoa oppilaiden rodusta, mutta siirtolaistausta sisältyy tutkimuksen taustamuuttujiin. Voimme siis tutkia asiaa epäsuorasti. Tuloksista käykin ilmi, että siirtolaistaustaisten nuorten osaaminen on selvästi heikompaa kuin alkuperäisväestön. Itse asiassa suuri osa Euroopan maiden välisistä eroista katoaa kun verrataankin alkuperäisväestöjä. Alla olevassa kuvassa näkyy PISA-tutkimuksen ongelmanratkaisuosion pistekeskiarvot sekä alkuperäisväestölle että koko populaatiolle. Suomen ja Saksan piste-ero koko populaatiossa on 35 pistettä, mutta alkuperäisväestöä verratessa piste-ero onkin kutistunut 15 pisteeseen.
Onko niin, että PISA-menestyksen takana ei olekaan Suomen koulujärjestelmä, vaan tiukka maahanmuuttopolitiikka?
Tunnisteet: Väestörakenne, Älykkyys
Syrjinnästä ja ennakkoluuloista
Kävin viikonloppuna katsomassa
Crashin . Ihan hyvä elokuva joka käsitteli ihmisten kohtaamisia Los Angelesissa. Kantavana teemana ovat rodulliset ennakkoluulot ja miten ne vaikuttavat näihin kohtaamisiin. Minua jäi mietityttämään noiden ennakkoluulojen moraalinen oikeutus.
Perinteinen liberataristinen näkemys on ollut, että rotu- tai muu diskriminaatio on taloudellisesti kannattamatonta toimintaa, joten sitä ei kannata kieltää. Rasisti kärsii ennakkoluulojensa seuraukset lompakossaan, koska hän saa keskimäärin huonompilaatuista työvoimaa. Mutta onko rasismi tai muu ennakkoluuloisuus todella taloudellisesti tehotonta? Crashissäkin useimmat ennakkoluulot osoittautuvat tosiksi. Nuoret mustat miehet varastavat autoja ja LAPD:n poliisi on rasisti. Molemmat yleisiä, mutta ainakin tämän elokuvan mukaan valitettavan totuudenmukaisia stereotypioita. Ihmisten todellisten kykyjen ja luonteen arvioiminen on melko vaikeaa ja siksi kallista. Rodun tai sukupuolen käyttäminen esim. rekrytointikriteerinä saattaa hyvinkin olla taloudellisessa mielessä
tehokasta?
Jos syrjintä on taloudellisesti kannattavaa, niin onko se oikein? Saako ihmisiä arvioida heidän ihonvärinsä, sukupuolen tai jonkun muun sellaisen seikan perusteella, mihin he itse eivät voi vaikuttaa? Hätäinen humanisti sanoisi, että ei tietenkään saa, mutta minua tämä vastaus ei tyydytä. Esimerkiksi älykkyysosamäärä on voimakkaasti periytyvä ominaisuus jota saa kuitenkin käyttää rekrytointikriteerinä. Moniin ammatteihin on myös maksimi- tai minimipituus. Pituus on myös seikka johon ihminen ei itse voi vaikuttaa. Miksi näiden seikkojen perusteella saa syrjiä mutta rodun perusteella ei?
Voisi ajatella, että pituus on suoraan työstä suoriutumiseen vaikuttava tekijä, mutta rotu ei. Lentoemännillä on minimipituus, koska heidän pitää yltää lentokoneen ylähyllyille. Ilmavoimien lentäjille on määritetty maksimipituus, koska heidän pitää mahtua ahtaaseen hävittäjälentokoneeseen. Pituus tuntuisi olevan perusteltu diskriminaation syy vaikka rotu ei sitä olisikaan.
Älykkyysosamäärä onkin jo vaikeampi tapaus. ÄO:n ja työstä suoriutumisen suhde ei ole yhtä konkreettinen kuin pituuden. Korkeampi älykkyysosamäärä ei automaattisesti tee ihmisestä parempaa myyjää, tarjoilijaa tai putkimiestä, mutta tutkimukset osoittavat, että keskimäärin näin on. Ehkä ajatellaan että ÄO:n käyttö valintakriteerinä on hyväksyttävää koska tällainen tilastollinen relaatio on pystytty osoittamaan?
Saisiko rotua tai sukupuolta vastaavasti käyttää valintakriteerinä, mikäli pystyttäisiin tilastollisesti osoittamaan, että rotujen tai sukupuolten välillä on keskimääräisiä eroja? Sukupuolten välillä nimittäin todella on eroja esimerkiksi kolmiulotteisessa hahmottamisessa (miehet parempia) ja kielellisessä osaamisessa (naiset parempia). Mustien ÄO on keskimäärin alhaisempi kuin valkoisilla.
Minunkin intuitioni sanoo että rodun tai sukupuolen perusteella tapahtuva diskriminointi on väärin, mutta ÄO:n perusteella tapahtuva on hyväksyttävää. En kuitenkaan pysty perustelemaan intuitiotani. Miksi näin on?
Tunnisteet: Älykkyys
ÄO-testit
Eric Rasmusen vastaa usein toistettuun väitteeseen: "Älykkyys on vain abstrakti käsite joka ei tarkoita mitään. Älykkyystestit eivät siis mittaa mitään muuta kuin menestystä älykkyysteissä."
Tunnisteet: Älykkyys
Koulujärjestelmä sortaa miehiä
Tytöillä on poikia paremmat arvosanat jo peruskoulussa. Ero tyttöjen hyväksi tosin katoaa kun verrataan standardoitujen kokeiden tuloksia. Yhdeksännen luokan keväällä järjestettävässä MAOL:n tasokokeessa tyttöjen ja poikien arvosanat ovat tilastollisesti katsoen identtiset. Samoin laajassa kansainvälisessä 15-vuotiaiden osaamista tutkivassa PISA-raportissa erot suomalaisten tyttöjen ja poikien välisessä osaamisessa ovat melko pieniä. Pojat osaavat paremmin matematiikkaa kun taas tytöt ovat etevämpiä lukemisessa. Tyttöjen paremmat arvosanat eivät siis perustu eroihin osaamisessa, vaan opettajien vinoutuneeseen arvosteluun.
Korkeakouluopintoihin suuntautumisessa sukupuolten välillä on merkittävä ero. Nykyisin tyttöjä on noin 58% lukiolaisista. Uusista korkeakouluopiskelijoista noin 56% on tyttöjä. Olettaen, että tytöt ja pojat ovat yhtä soveltuvia opin tielle, tytön todennäköisyys saada akateemista opetusta on 27 prosenttia korkeampi kuin yhtä pätevän pojan.
Mitään biologista syytä tyttöjen parempaan menestykseen ei ole, mieluummin päinvastoin. Tutkimusten mukaan tyttöjen ja poikien ÄO:t ovat keskimäärin samat. Osaamisprofiileissa pieniä keskimääräisiä eroja on. Useiden tutkimusten mukaan tytöt ovat parempia kielellisessä osaamisessa kun taas pojat ovat parempia kolmiulotteisessa hahmottamisessa ja matematiikassa. Itse asiassa on vielä niin, että poikien tulosten keskihajonta on suurempi kuin tyttöjen, joten vaikka osaavimmassa 50 prosentissa tyttöjä ja poikia olisi yhtä paljon, niin osaavimmassa viidessä prosentissa poikia on jo selvästi tyttöjä enemmän. Näiden tutkimusten valossa korkeakouluissa ja erityisesti tohtoriohjelmissa pitäisi olla selvä miesenemmistö. Toisin kuitenkin on.
Merkittävä ”poikapotentiaali” menetetään kun poikakielteinen peruskoulu työntää liian monta poikaa ulos korkeakouluopinnoista. Tämä porukka, josta voisi tulla osaavaa työvoimaa, on vaarassa syrjäytyä. Samaan aikaan koulutusresurssit suunnataan tyttöihin joista suuri osa suuntautuu humanististen alojen opintoihin. Poliittinen itsemurha olisi myös nostaa esiin se fakta, että koska akateemisesti koulutetuista tytöistäkin suuri osa jää äitiys- ja hoitovapaille, tuottavat tyttöihin suunnatut koulutusinvestoinnit yhteiskunnalle vähemmän kuin poikiin suunnatut.
Tunnisteet: Älykkyys
OECD-raportti koulutuksesta
OECD:lta on tullut uusi raportti
"Education at a Glance", joka tutkailee koulutuksen tilaa OECD maissa. Tutkimus kytkee jo aiemmin julkaistut PISA-tutkimuksen tulokset laajempaan viitekehykseen. Suomi menestyy tässäkin tutkimuksessa hyvin, vaikkei tutkimuksessa varsinaista paremmuusjärjestystä olekaan.
Phil on sen sijaan jo ehtinyt mennä lankaan raportoimalla
>Guardianin uutisen jonka mukaan Suomi olisi pudonnut PISA-tutkimuksen ykkössijaltaan sijalle kahdeksan. Tällaista taulukkoa ei ainakaan raportin avaintuloksista löydy, vaan kysymyksessä on Guardianin oma johtopäätös. Oppimistuloksista, joita PISA-ohjelma tutkii, ei OECD raportissa ole mitään uutta tietoa, vaan se nojaa puhtaasti PISA-raportin tuloksiin.
Se kertooko PISA-tutkimus mitään itse koulujärjestelmän tasosta on sen sijaan oma tarinansa josta olen kirjoittanut
täällä ja
täällä. Linkit ovat valitettavasti arkistokuukausiin, koska en saanut suoria linkkejä jostain syystä toimimaan. Artikkeleita on joka tapauksessa kolme.
Tunnisteet: Älykkyys
Neokonservatismista ja ryhmien välisistä eroista
Charles Krauthammer
kirjoittaa neokonservatiivisesta ulkopolitiikasta. Krauthammer on yksi neokonservatiivien ideologeista ja taitava kirjoittaja. Krauhammer ei turhia anteeksi pyytele vaan toteaa, että USA toteuttaa puhdasoppista neokonservatiivista ulkopolitiikka, ulkopolitiikka on menestys, ja seuraavaksi hoidellaan Syyria. Huomaan olevani hyvin epäeurooppalainen ja jopa jossakin määrin Krauthammerin kanssa samaa mieltä. Aivan yhtä itsevarma en tosin uskaltaisi olla.
Charles Murray, toinen The Bell Curven kirjoittajista, palaa rikospaikalle kirjoituksellaan
The Inequality Taboo. Murrayn teesit ryhmien erojen osalta ovat pääosin muuttumattomat. Murray kirjoittaa että miesten ja naisten samoin kuin mustien ja valkoisten välillä todennäköisesti on perimästä johtuvia älykkyyseroja. Ei erityisen 'poliittisesti korrekti' näkemys, mutta Murrayn esittämä todistusaineisto on kieltämättä uskottavaa.
Tunnisteet: Väestörakenne, Älykkyys
Hyviä kommentteja PISA/ÄO -kirjoituksiini
Sekä 5.4. että 11.4. kirjoituksiini koskien Pertti Tötön Tieteessä tapahtuu -artikkelia on tullut hyviä kommentteja. Mukavaa saada rakentavaa kritiikkiä.
Tunnisteet: Älykkyys
Kasvatustieteilijöiden vastaisku
Uusi Tieteessä tapahtuu on ilmestynyt verkkoversiona. Pertti Tötön kirjoitus edellisessä numerossa on kirvoittanut kolme vastinetta, ja vielä Tötön vastauksen vastineisiin. Itselleni tuli vastineita lukiessa lähinnä kiusaantunut olo - koulutetut aikuiset miehet kirjoittavat ilmeisesti ihan vakavissaan moista.
Hannu Virtanen ei vastaa Tötön kirjoitukseen oikeastaan millään tapaa, vaan saarnaa epämääräisin argumentein älykkyystestaamisen vaaroista yleisesti.
Mikko Ketokivi varoittelee tekemästä ns. ekologista virhepäätelmää. Varoittelu olisi varmaankin ihan paikallaan jos joku olisi sellaista tekemässä. Töttö ei ollut.
Antero Malin ja Juhani Rautopuro ampuvat omassa vastineessaan harhaan väittämällä Tötön puolustelevan arvaamista, kun Tötön argumentti tosiasiassa oli, että Lynnin ja Vanhasen menetelmä ei suinkaan ollut arvaaminen, vaan intrapolointi.
Tunnisteet: Älykkyys
Lisää PISA:sta
Innostuin tutkailemaan PISA-tutkimusta vähän perusteellisemmin ja löysin kaikkea
mielenkiintoista. Ensinnäkin todistusaineisto sen puolesta, että PISA-testi on erittäin voimallisesti nimenomaan älykkyystesti kasvaa. Korrelaatiot PISA:n eri osatestien välillä (matematiikan osaaminen, luetun ymmärtäminen, luonnontieteiden hallinta ja ongelmanratkaisukyky) ovat nimittäin erittäin korkeita, aivan kuten Charles Spearman jo 1900-luvun alussa huomasi. Spearman päätteli tästä, että kaikki testit mittaavat pohjimmiltaan samaa perusominaisuutta.
PISA-testin osatestien korrelaatiotaulukko:
Lukeminen-matematiikka: 0,77
Lukeminen-luonnontieteet: 0,83
Lukeminen-ongelmanratkaisu: 0,82
Luonnontiede-matematiikka: 0,83
Luonnontiede-ongelmanratkaisu: 0,80
Matematiikka-ongelmanratkaisu: 0,89
Taulukkoa tarkkaillessa on aika ilmeistä, että faktorianalyysilla olisi mahdollista puristaa datasta ulos selkeä g-faktori, joka selittäisi kunkin osatestin varianssista suuren osan. Raportista löytyvä pääkomponenttianalyysikin näyttäisi tukevan tätä ajatusta, mutta oma faktorianalyysiosaamiseni ei aivan riitä tutkijoiden tulosten kunnolliseen ymmärtämiseen.
Toinen löydös PISA-sivustoon tutustuessa on, että tutkijat ovat kyllä pohtineet tulosten merkitystä aika paljon enemmän kuin mitä pelkistä lehdistötiedotteista ja suomenkielisistä yhteenvetoraporteista voi lukea. Tutkijat ovat esimerksi verranneet matematiikan osaamista yleiseen ongelmanratkaisutaitoon. Mikäli matematiikkaa osataan suhteessa selvästi paremmin kuin ongelmanratkaisua, viestii se selvästikin hyvästä matematiikan opetuksesta. Tässä vertailussa Suomi ei enää sijoitukaan yhtä hyvin kuin suorassa matematiikan osaamisen vertailussa. Tulosten valossa näyttäisi siltä, että suomalaiset oppilaat osaavat lukea hyvin ja heidän ongelmanratkaisutaitonsa on hyvä. Suhteessa näihin pohjataitoihin suomalaisten matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen on itseasiassa melko heikkoa.
Tunnisteet: Älykkyys
