Kansalaisjournalismia?
Edustaako blogosfääri kansalaisjournalismia? Aiheesta ovat viime aikoina kirjoittaneet ainakin
Jere Majava,
Kasa ja
Kari Haakana. Minun johtopäätökseni on, että valtaosa suomalaisista blogeista ei ole kansalaisjournalismia. Pääosa blogeista on kepeän viihteellisiä ja/tai hyvin henkilökohtaisia. Yhteiskunnallista keskustelua käydään satunnaisesti, ja silloinkin aihetta lähestytään yleensä sarkasmilla höystettynä.
Tämä on minusta sääli. Itse näkisin tarvetta voimakkaammalle mediakritiikille ja Hesarin haastamiselle. Kysyntää tällaiselle ei vain jostain syystä tunnu kovin kummoisesti olevan. Esimerkiksi käy vaikkapa oma juttuni Kumppani-lehdessä olleesta uutisankasta joka ei ole kirvoittanut yhtään kommenttia tänne tai muuallekaan nettiin. Kuitenkin kysymyksessä on melko laajalevikkisen lehden tunnettu kolumnisti joka päästää suustaan sammakoita. Yritin jopa herättää Kumppani-lehden huomiota antamalla heille netin kautta palautetta, mutta turhaan. Väärää tietoa saa nähtävästi rauhassa levittää. Kukaan ei älähdä, tai jos älähtää niin älähdystä ei kuulla.
Oil-for-food
Kirjoittelin
aiemminkin YK:n ongelmista ja oil-for-food huijauksesta. Paul Volckerin johtama ryhmä tutki väärinkäytöksiä ja vapautti Kofi Annanin vastuusta. Nyt tutkijaryhmän sisältä alkaa kuitenkin kuulua
riitasointuja.
Tunnisteet: Ulkomaat
Kumppani meni vipuun
Aiemminkin parjaamani Kumppani-lehti iskee taas. Alexis Kouros kirjoittaa
jutussaan "Ihmisoikeudet propagandan välineenä" hiukan asiaakin, mutta paljon myös aivan uskomatonta tarinaa. Kouroksen mukaan USA on käyttänyt Irakissa ydinaseita ja kemiallisia aseita. Sen verran uteliaaksi tulin, että etsin Netistä tietoa aiheesta.
Kouros perustaa väitteensä "tohtori Khalid ash-Shaykhalin" raporttiin Fallujasta. Mitäköhän netti kertoo kyseisestä herrasta? Ensi alkuun se ei kerro mitään, sillä valitettavasti Kouros on kirjoittanut nimen eri tavalla kuin muut nettilähteet. Kun oikea kirjoitusmuoto löytyy (ash-Shaykhli), löytyy myös paljon lähteitä. Noin varttitunnin etsiskelyllä selviää, että kyseessä on ilmeisestikin huijaus. Kyseistä tohtoria ei tosiasiassa ole olemassakaan, kuten ei kyseistä raporttiakaan. Koko tarina löytyy
täältä. Käytän yllä varovaista muotoilua "ilmeisesti", koska minunkin tietoni perustuu nettilähteisiin.
Uskon kuitenkin omaan tulkintaani paristakin eri syystä. Ensinnäkin USA on toistuvasti tuominnut kemiallisten aseiden käytön. Tuntuisi uskomattomalta, että USA pystyisi salaamaan niiden käytön kun Fallujassakin sentään pyöri tuhansia amerikkalaisia sotilaita, joista oletettavasti valtaosa pitäisi kemiallisten aseiden käyttöä tuomittavana.
Toiseksi Kouroksen lehtijutussa väitetään, että ash-Shaykhlin raportin julkistustilaisuudessa olisi ollut läsnä mm. Washington Postin toimittaja. Kuvittelisi The Postin raportoivan asiasta jotakin, varsinkin kun lehti on aiemminkin kritisoinut Bushia ja Irakin sotaa melko kärkevästi. Lehti ei kuitenkaan ole kirjoittanut väitetystä raportista mitään.
Kouros on siis niin sanotusti mennyt vipuun ja välittää eteenpäin vääriä uutisia. Katsotaanpa huomataanko Kumppanissa virhe, ja reagoidaanko siihen. Epäilen.
Soininvaaran uusi kirja
Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara on kirjoittanut
kirjan taloudesta. Soininvaara on hyvä talouspolitiikan kansantajuistaja jonka kirja aiheesta vaikuttaa ainakin pikasilmäyksellä mielenkiintoiselta. Jo kirjan esipuhe herättää positiivisia tuntemuksia:
"Eduskunnassa esitetty vasemmistolainen talouskritiikki on vuosi vuodelta enemmän silkkaa populismia. On 'edistyksellistä' viitata kintailla tosiasioille. Näin ei ole ollut aina. Vielä pari vuosikymmentä sitten poliittista vasemmistoa talouspoliittisessa keskustelussa edustivat osaavat ja arvostetut talous- ja yhteiskuntatieteilijät, joihin myös vasemmistolaiset kansanedustajat saattoivat nojautua."
"Onko taloustiede oikeistolaista jo lähtökohdiltaan? Siten kuin minä olen sen oppinut, ei ole, vaikka taloudellisia argumentteja usein käytetäänkin oikeistolaisen politiikan perusteena."
EU vs. USA
NY Times kirjoittaa kansojen varallisuuseroista kriittiseen sävyyn. Euroopassa elää myytti, että olemme yhtä rikkaita tai jopa rikkaampia kuin amerikkalaiset, ja että köyhyys olisi Yhdysvalloissa yleisempää. Tosiasiassa Euroopan vauraimmatkin maat (poislukien Luxemburg) ovat ostovoimaltaan Yhdysvaltojen köyhimpien osavaltojen tasolla ja keskimääräinen amerikkalainen köyhä elää materiaalisessa mielessä yhtä leveästi tai leveämmin kuin eurooppalainen keskiluokka. Timbron tutkimus johon artikkelissa viitataan löytyy
täältä.
Samaan NYTimes artikkeliin linkittävät myös
Pekka Nykänen ja
Finland for Thought.
Hyviä kommentteja PISA/ÄO -kirjoituksiini
Sekä 5.4. että 11.4. kirjoituksiini koskien Pertti Tötön Tieteessä tapahtuu -artikkelia on tullut hyviä kommentteja. Mukavaa saada rakentavaa kritiikkiä.
Tunnisteet: Älykkyys
USA:n ulkopolitiikan sisäpiiri
Suomalaiset anti-amerikkalaiset 'intellektuellit' tapaavat kuvata Bushin hallinnon jonkinlaiseksi pahuuden salaliitoksi. Tämän teorian mukaan kaiken taustalla ovat suuryritykset ja erityisesti öljy-yhtiöt, joiden etua hallinto ajaa aivan riippumatta siitä mitä hallinnon edustajat julkisesti sanovat. Teoria on salaliittoteorioiden sarjassa varmaankin uskottavimmasta päästä, vaikkakaan ei täysin aukoton. Hivenen ihmetyttää esimerkiksi se, miten väitteiden mukaan umpityhmä George W. pystyy pitämään langat edes jotenkuten käsissään ja toimimaan maailmanhistorian menestyneimmän salaliiton keskellä ilman että salaisuus paljastuu.
Vaihtoehtoinen selitysmalli USA:n ulkopolitiikan muodostumiselle on tietysti, että se muodostuu aivan kuten muidenkin demokratioiden politiikat: Useat riippumattomat toimijat argumentoivat omien näkökantojensa puolesta. Politiikka muodostuu synteesinä näistä erilaisista näkökannoista. Keskeistenkin poliittisten vaikuttajien näkemykset ja motiivit poikkeavat toisistaan. Jotkut varmaankin ovat ajamassa nimenomaan öljy-yhtiöiden asiaa. Jotkut idealistit ovat viemässä demokratiaa ja vapautta maailman diktatuureihin.
Hyvä artikkeli joka tuo lihaa tämän jälkimmäisen selitysmallin luiden ympärille löytyy tuoreesta
Foreign Policy -lehdestä.
Tunnisteet: Ulkomaat
Kasvatustieteilijöiden vastaisku
Uusi Tieteessä tapahtuu on ilmestynyt verkkoversiona. Pertti Tötön kirjoitus edellisessä numerossa on kirvoittanut kolme vastinetta, ja vielä Tötön vastauksen vastineisiin. Itselleni tuli vastineita lukiessa lähinnä kiusaantunut olo - koulutetut aikuiset miehet kirjoittavat ilmeisesti ihan vakavissaan moista.
Hannu Virtanen ei vastaa Tötön kirjoitukseen oikeastaan millään tapaa, vaan saarnaa epämääräisin argumentein älykkyystestaamisen vaaroista yleisesti.
Mikko Ketokivi varoittelee tekemästä ns. ekologista virhepäätelmää. Varoittelu olisi varmaankin ihan paikallaan jos joku olisi sellaista tekemässä. Töttö ei ollut.
Antero Malin ja Juhani Rautopuro ampuvat omassa vastineessaan harhaan väittämällä Tötön puolustelevan arvaamista, kun Tötön argumentti tosiasiassa oli, että Lynnin ja Vanhasen menetelmä ei suinkaan ollut arvaaminen, vaan intrapolointi.
Tunnisteet: Älykkyys
Lisää PISA:sta
Innostuin tutkailemaan PISA-tutkimusta vähän perusteellisemmin ja löysin kaikkea
mielenkiintoista. Ensinnäkin todistusaineisto sen puolesta, että PISA-testi on erittäin voimallisesti nimenomaan älykkyystesti kasvaa. Korrelaatiot PISA:n eri osatestien välillä (matematiikan osaaminen, luetun ymmärtäminen, luonnontieteiden hallinta ja ongelmanratkaisukyky) ovat nimittäin erittäin korkeita, aivan kuten Charles Spearman jo 1900-luvun alussa huomasi. Spearman päätteli tästä, että kaikki testit mittaavat pohjimmiltaan samaa perusominaisuutta.
PISA-testin osatestien korrelaatiotaulukko:
Lukeminen-matematiikka: 0,77
Lukeminen-luonnontieteet: 0,83
Lukeminen-ongelmanratkaisu: 0,82
Luonnontiede-matematiikka: 0,83
Luonnontiede-ongelmanratkaisu: 0,80
Matematiikka-ongelmanratkaisu: 0,89
Taulukkoa tarkkaillessa on aika ilmeistä, että faktorianalyysilla olisi mahdollista puristaa datasta ulos selkeä g-faktori, joka selittäisi kunkin osatestin varianssista suuren osan. Raportista löytyvä pääkomponenttianalyysikin näyttäisi tukevan tätä ajatusta, mutta oma faktorianalyysiosaamiseni ei aivan riitä tutkijoiden tulosten kunnolliseen ymmärtämiseen.
Toinen löydös PISA-sivustoon tutustuessa on, että tutkijat ovat kyllä pohtineet tulosten merkitystä aika paljon enemmän kuin mitä pelkistä lehdistötiedotteista ja suomenkielisistä yhteenvetoraporteista voi lukea. Tutkijat ovat esimerksi verranneet matematiikan osaamista yleiseen ongelmanratkaisutaitoon. Mikäli matematiikkaa osataan suhteessa selvästi paremmin kuin ongelmanratkaisua, viestii se selvästikin hyvästä matematiikan opetuksesta. Tässä vertailussa Suomi ei enää sijoitukaan yhtä hyvin kuin suorassa matematiikan osaamisen vertailussa. Tulosten valossa näyttäisi siltä, että suomalaiset oppilaat osaavat lukea hyvin ja heidän ongelmanratkaisutaitonsa on hyvä. Suhteessa näihin pohjataitoihin suomalaisten matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen on itseasiassa melko heikkoa.
Tunnisteet: Älykkyys
Piiri pieni pyörii
Kirjoituksen älykkyysosamäärästä ja PISA-tutkimuksesta on herättänyt ilahduttavalla tavalla keskustelua.
Fi-lib linkitti juttuun ja
Kognitioita linkitti sekä Fi-libiin, että takaisin minun juttuuni.
Kognitioita-sivuston juttu herätti minussa ajatuksen, että ehkä koko PISA-tutkimusta tehdään vääristä lähtökohdista. Nythän tutkimukseen on valittu sellaisia kysymyksiä jotka asiasisältönsä puolesta ovat kaikkien osallistujamaiden koululaisten ratkaistavissa. Tällöin testistä muodostuu väistämättä luonteeltaan ÄO-testin kaltainen. Vaihtoehtoisesti tutkimuksessa voitaisiinkin tutkia mitä asioita koulussa oikeasti opetetaan ja opitaan, ja pyrkiä hakemaan vastauksia siihen, miten opetussuunnitelmat pystyvät vastaamaan nykyisen jälkiteollisen yhteiskunnan asettamiin haasteisiin. Tavoitteena ei siis olisi tutkia kuinka hyvin kokonaisuutena eri maiden koululaiset pystyvät ratkomaan ongelmia, vaan tavoitteena olisi löytää eri maiden välisiä eroja oppilaiden osaamisprofiileissa. Tällainen tutkimus voisi antaa konkreettisempia vinkkejä koulujärjestelmän kehittämiseen.
Tunnisteet: Älykkyys
Kuvaako älykkyysosamäärä mitään?
Näin otsikoi Pertti Töttö Tieteessä tapahtuu –lehteen kirjoittamansa
puheenvuoron, joka on saanut aivan liian vähän vastakaikua. Kirjoituksessaan Töttö nostaa esiin hämmästyttävän löydöksen. On nimittäin niin, että taannoin melkoisesti julkisuutta saanut koululaisten matematiikan osaamista, luetun ymmärtämistä, luonnontieteiden hallintaa ja ongelmanratkaisukykyä mittaava PISA-tutkimus on itse asiassa älykkyystesti.
Testin todellinen luonne käy ilmi kun vertaa PISA-testin tuloksia Richard Lynnin ja Tatu (Matin isä) Vanhasen keräämiin ja julkaisemiin maakohtaisiin älykkyysosamääräestimaatteihin. Korrelaatiot PISA:n eri osatestien ja Lynnin ja Vanhasen raportoimien ÄO-estimaattien välillä ovat seuraavat: matematiikan osaaminen 0,86, luetun ymmärtäminen 0,78, luonnontieteiden hallinta 0,84 ja ongelmanratkaisukyky: 0,86. Korrelaatiot ovat erittäin korkeita ja tilastollisesti merkitseviä. Itse asiassa korrelaatiot ovat niin korkeita, että perustellusti voi sanoa testien mittaavan samaa asiaa.
Tästä hämmästyttävästä löydöksestä voi tehdä parikin mielenkiintoista johtopäätöstä. Töttö vetää havainnosta sen johtopäätöksen, että Lynnin ja Vanhasen voimakkaasti kritisoitu data ei voi olla ”mitään kuvaamatonta”, toisin kuin esimerkiksi Hannu Virtanen väittää kritiikissään. Lynnin ja Vanhasen johtopäätöksiähän on yritetty kumota väittämällä heidän dataansa niin heikkolaatuiseksi, että löydetty korrelaatio ei kuvaa mitään todellista ilmiötä.
Toinen mielenkiintoinen johtopäätös seuraa siitä, että PISA-tutkimus on oleellisesti älykkyystesti. Älykkyystesteillä pyritään mittaamaan yleisälykkyyttä, tai ns. g-faktoria, kuten alan tunnetuin tutkija Arthur Jensen ilmiötä kutsuu. Tutkimusten mukaan mitattua älykkyyttä, eli älykkyysosamäärää ei juurikaan pystytä nostamaan koulutuksella, vaan kunkin yksilön älykkyys muovautuu osin perintötekijöiden, osin kasvuympäristön toimesta. Yllättävää on, että kasvuympäristöstä ei juurikaan ole löydetty systemaattisia älykkyyteen vaikuttavia tekijöitä, vaan älykkyys tuntuu muovautuvan satunnaisten ympäristötekijöiden, kuten vaikkapa lapsuuden sairauksien toimesta
Koska koulutuksella ei tutkimusten mukaan voida juurikaan vaikuttaa älykkyysosamäärään ja kun PISA-tutkimuksessa tehty testi on tosiasiallisesti älykkyystesti, ei Suomen hyvä menestys voi johtua koulujärjestelmästämme. Taustalla ovat muut syyt, joita voidaan lähteä hakemaan joko perintötekijöistä, tai Suomalaisen yhteiskunnan yleisemmästä rakenteesta, esimerkiksi tasaisesta tulonjaosta ja lukemisen arvostamisesta.
Muita PISA ja ÄO-artikkelejani: Lisää PISA:sta, Onko PISA-tutkimuksen taustalla siirtolaisuus?, ÄO-testit, Sanomalehtien lukeminen ja oppiminen, Älykkyys, itsekuri vai ulkonäkö? Tunnisteet: Älykkyys
YK:n kriisi(t)
YK:n skandaalit ovat saaneet Suomessa yllättävänkin vähän mediajulkisuutta. Ilmeisesti suomalaisten ylenmääräinen YK-myönteisyys pitää negatiivisen julkisuuden piilossa. Yhdysvalloissa, missä suuri osa väestöstä pitää YK:ta kommunistien salaliittona YK:n väärinkäytöksiä raportoidaan paljon innokkaammin.
Sen verran paljon mätää YK:ssa kuitenkin tuntuu olevan, että soisi asiasta Suomessakin keskustelua syntyvän. Rauhanturvaajat ovat mm. syyllistyneet
pedofiliaan (ABC:n näkemys samasta aiheesta) ja soitelleet 500.000 dollarin edestä omia puheluita YK:n piikkiin. Suurin
skandaalion kuitenkin ollut YK: öljyä-ruokaan ohjelma, jonka puitteissa Irak myi öljyä ja osti kertyneillä rahoilla ruokaa ja lääkkeitä. Ongelmana kuitenkin oli, että suuri osa rahoista, arvioiden mukaan useita miljardeja dollareita, päätyikin Saddamin ja hänen lähipiirinsä tileille. Useat YK:n korkeat virkamiehet ovat olleet huijauksessa mukana, ja Kofi Annanin poika Kojo on mitä ilmeisimmin ollut yksi huijareista.
Kofi Annania itseään vastaan ei näyttöä ole löytynyt, mutta melko epäilyttävältä vaikuttaa, että Annanin kansliapäällikkö Iqbal Riza silppusi suuren määrän ohjelmaan liittyviä dokumentteja kun asiaa ruvettiin selvittämään.
Olisiko YK:ssa aihetta tehdä kevätsiivousta?
Tunnisteet: Ulkomaat
