Kasvatustieteilijöiden vastaisku
Uusi Tieteessä tapahtuu on ilmestynyt verkkoversiona. Pertti Tötön kirjoitus edellisessä numerossa on kirvoittanut kolme vastinetta, ja vielä Tötön vastauksen vastineisiin. Itselleni tuli vastineita lukiessa lähinnä kiusaantunut olo - koulutetut aikuiset miehet kirjoittavat ilmeisesti ihan vakavissaan moista.Hannu Virtanen ei vastaa Tötön kirjoitukseen oikeastaan millään tapaa, vaan saarnaa epämääräisin argumentein älykkyystestaamisen vaaroista yleisesti. Mikko Ketokivi varoittelee tekemästä ns. ekologista virhepäätelmää. Varoittelu olisi varmaankin ihan paikallaan jos joku olisi sellaista tekemässä. Töttö ei ollut. Antero Malin ja Juhani Rautopuro ampuvat omassa vastineessaan harhaan väittämällä Tötön puolustelevan arvaamista, kun Tötön argumentti tosiasiassa oli, että Lynnin ja Vanhasen menetelmä ei suinkaan ollut arvaaminen, vaan intrapolointi.
Tunnisteet: Älykkyys
posted by nozick @ maanantaina, huhtikuuta 11, 2005
2 Comments:
Ymmärrän kantasi. On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että mikäli oma olettamasi pitää paikkansa ja lukija on taipuvainen tekemään virhepäätelmiä, niin virhepäätelmät tuskin rajautuvat ekologiseen sellaiseen.
Päinvastoin, sellainen virhepäätelmä lienee vielä yleisempi, jossa lukija kuvittelee sinun kritiikkisi kohdistuvan Pertti Tötön artikkelissa esitettyihin johtopäätöksiin, vaikka se siis tosiasiassa kohdistui hypoteettisen virhepäätelmiin taipuvaisen lukijan päättelyyn.
Hyväksyn kyllä, että ekologinen virhepäätelmä on yleinen ja että sellaisen voi Tötön esittämästä datasta helposti tehdä. Ymmärrän myös missiosi varoittaa lukijoita ekologisen virheepäätelmän vaaroista. Se mikä minua jäi vastineestasi harmittamaan, mutta mitä en lyhyessä kommentissani halunnut erityisemmin nostaa esiin on se, että tässä nimenomaisessa tapauksessa ekologisen virhepäätelmän johtopäätös on aivan oikea. Perustelu on siis virheellinen, mutta johtopäätös on oikea.
PISA-testi mittaa nimenomaan aivan samaa asiaa kuin ÄO-testit. Vihjeen tähän voi saada näistä ryhmätason tulosten korkeista korrelaatioista. Vahvistuksen saa kun tutkii PISA:n tehtäviä sekä osatestien tulosten välisiä (yksilötason) korrelaatioita.
Testissä käytettävät tehtävät ovat aivan saman tyyppisiä kuin mitä on vuosikausia käytetty esim. Stanford-Binet ÄO-testissä. PISA:n kotisivuillakin tehtävien kuvataan mittaavan enemmän arkielämän ongelmanratkaisukykyä kuin opetussuunnitelman mukaisen tietomäärän hallintaa.
Testin eri osa-alueiden korrelaatiot vaihtelevat 0,77 ja 0,89 välillä tukien hypoteesia, että kaikki osatestit mittaavat pääosin samaa asiaa.
5.4. päivätyn kirjoitukseni toisessa kappaleessa teen siis ekologisen virhepäätelmän, mutta johtopäätökseni ovat silti oikeat. PISA-testi on älykkyystesti ja älykkyystestin tulokseen ei voi juurikaan koulutuksella vaikuttaa, joten Suomen hyvä PISA-menestys ei voi olla koululaitoksen ansiota.
Lähetä kommentti
<< Home