nozick

Syrjinnästä ja ennakkoluuloista

Kävin viikonloppuna katsomassa Crashin . Ihan hyvä elokuva joka käsitteli ihmisten kohtaamisia Los Angelesissa. Kantavana teemana ovat rodulliset ennakkoluulot ja miten ne vaikuttavat näihin kohtaamisiin. Minua jäi mietityttämään noiden ennakkoluulojen moraalinen oikeutus.

Perinteinen liberataristinen näkemys on ollut, että rotu- tai muu diskriminaatio on taloudellisesti kannattamatonta toimintaa, joten sitä ei kannata kieltää. Rasisti kärsii ennakkoluulojensa seuraukset lompakossaan, koska hän saa keskimäärin huonompilaatuista työvoimaa. Mutta onko rasismi tai muu ennakkoluuloisuus todella taloudellisesti tehotonta? Crashissäkin useimmat ennakkoluulot osoittautuvat tosiksi. Nuoret mustat miehet varastavat autoja ja LAPD:n poliisi on rasisti. Molemmat yleisiä, mutta ainakin tämän elokuvan mukaan valitettavan totuudenmukaisia stereotypioita. Ihmisten todellisten kykyjen ja luonteen arvioiminen on melko vaikeaa ja siksi kallista. Rodun tai sukupuolen käyttäminen esim. rekrytointikriteerinä saattaa hyvinkin olla taloudellisessa mielessä tehokasta?

Jos syrjintä on taloudellisesti kannattavaa, niin onko se oikein? Saako ihmisiä arvioida heidän ihonvärinsä, sukupuolen tai jonkun muun sellaisen seikan perusteella, mihin he itse eivät voi vaikuttaa? Hätäinen humanisti sanoisi, että ei tietenkään saa, mutta minua tämä vastaus ei tyydytä. Esimerkiksi älykkyysosamäärä on voimakkaasti periytyvä ominaisuus jota saa kuitenkin käyttää rekrytointikriteerinä. Moniin ammatteihin on myös maksimi- tai minimipituus. Pituus on myös seikka johon ihminen ei itse voi vaikuttaa. Miksi näiden seikkojen perusteella saa syrjiä mutta rodun perusteella ei?

Voisi ajatella, että pituus on suoraan työstä suoriutumiseen vaikuttava tekijä, mutta rotu ei. Lentoemännillä on minimipituus, koska heidän pitää yltää lentokoneen ylähyllyille. Ilmavoimien lentäjille on määritetty maksimipituus, koska heidän pitää mahtua ahtaaseen hävittäjälentokoneeseen. Pituus tuntuisi olevan perusteltu diskriminaation syy vaikka rotu ei sitä olisikaan.

Älykkyysosamäärä onkin jo vaikeampi tapaus. ÄO:n ja työstä suoriutumisen suhde ei ole yhtä konkreettinen kuin pituuden. Korkeampi älykkyysosamäärä ei automaattisesti tee ihmisestä parempaa myyjää, tarjoilijaa tai putkimiestä, mutta tutkimukset osoittavat, että keskimäärin näin on. Ehkä ajatellaan että ÄO:n käyttö valintakriteerinä on hyväksyttävää koska tällainen tilastollinen relaatio on pystytty osoittamaan?

Saisiko rotua tai sukupuolta vastaavasti käyttää valintakriteerinä, mikäli pystyttäisiin tilastollisesti osoittamaan, että rotujen tai sukupuolten välillä on keskimääräisiä eroja? Sukupuolten välillä nimittäin todella on eroja esimerkiksi kolmiulotteisessa hahmottamisessa (miehet parempia) ja kielellisessä osaamisessa (naiset parempia). Mustien ÄO on keskimäärin alhaisempi kuin valkoisilla.

Minunkin intuitioni sanoo että rodun tai sukupuolen perusteella tapahtuva diskriminointi on väärin, mutta ÄO:n perusteella tapahtuva on hyväksyttävää. En kuitenkaan pysty perustelemaan intuitiotani. Miksi näin on?

Tunnisteet: Älykkyys

posted by nozick @ maanantaina, lokakuuta 03, 2005