5.4.05

Kuvaako älykkyysosamäärä mitään?

Näin otsikoi Pertti Töttö Tieteessä tapahtuu –lehteen kirjoittamansa puheenvuoron, joka on saanut aivan liian vähän vastakaikua. Kirjoituksessaan Töttö nostaa esiin hämmästyttävän löydöksen. On nimittäin niin, että taannoin melkoisesti julkisuutta saanut koululaisten matematiikan osaamista, luetun ymmärtämistä, luonnontieteiden hallintaa ja ongelmanratkaisukykyä mittaava PISA-tutkimus on itse asiassa älykkyystesti.

Testin todellinen luonne käy ilmi kun vertaa PISA-testin tuloksia Richard Lynnin ja Tatu (Matin isä) Vanhasen keräämiin ja julkaisemiin maakohtaisiin älykkyysosamääräestimaatteihin. Korrelaatiot PISA:n eri osatestien ja Lynnin ja Vanhasen raportoimien ÄO-estimaattien välillä ovat seuraavat: matematiikan osaaminen 0,86, luetun ymmärtäminen 0,78, luonnontieteiden hallinta 0,84 ja ongelmanratkaisukyky: 0,86. Korrelaatiot ovat erittäin korkeita ja tilastollisesti merkitseviä. Itse asiassa korrelaatiot ovat niin korkeita, että perustellusti voi sanoa testien mittaavan samaa asiaa.

Tästä hämmästyttävästä löydöksestä voi tehdä parikin mielenkiintoista johtopäätöstä. Töttö vetää havainnosta sen johtopäätöksen, että Lynnin ja Vanhasen voimakkaasti kritisoitu data ei voi olla ”mitään kuvaamatonta”, toisin kuin esimerkiksi Hannu Virtanen väittää kritiikissään. Lynnin ja Vanhasen johtopäätöksiähän on yritetty kumota väittämällä heidän dataansa niin heikkolaatuiseksi, että löydetty korrelaatio ei kuvaa mitään todellista ilmiötä.

Toinen mielenkiintoinen johtopäätös seuraa siitä, että PISA-tutkimus on oleellisesti älykkyystesti. Älykkyystesteillä pyritään mittaamaan yleisälykkyyttä, tai ns. g-faktoria, kuten alan tunnetuin tutkija Arthur Jensen ilmiötä kutsuu. Tutkimusten mukaan mitattua älykkyyttä, eli älykkyysosamäärää ei juurikaan pystytä nostamaan koulutuksella, vaan kunkin yksilön älykkyys muovautuu osin perintötekijöiden, osin kasvuympäristön toimesta. Yllättävää on, että kasvuympäristöstä ei juurikaan ole löydetty systemaattisia älykkyyteen vaikuttavia tekijöitä, vaan älykkyys tuntuu muovautuvan satunnaisten ympäristötekijöiden, kuten vaikkapa lapsuuden sairauksien toimesta

Koska koulutuksella ei tutkimusten mukaan voida juurikaan vaikuttaa älykkyysosamäärään ja kun PISA-tutkimuksessa tehty testi on tosiasiallisesti älykkyystesti, ei Suomen hyvä menestys voi johtua koulujärjestelmästämme. Taustalla ovat muut syyt, joita voidaan lähteä hakemaan joko perintötekijöistä, tai Suomalaisen yhteiskunnan yleisemmästä rakenteesta, esimerkiksi tasaisesta tulonjaosta ja lukemisen arvostamisesta.

Muita PISA ja ÄO-artikkelejani: Lisää PISA:sta, Onko PISA-tutkimuksen taustalla siirtolaisuus?, ÄO-testit, Sanomalehtien lukeminen ja oppiminen, Älykkyys, itsekuri vai ulkonäkö?

Tunnisteet:

8 Comments:

At torstaina, huhtikuuta 07, 2005, Blogger Patrick said...

Kiinnostavaa, mutta millä tavoin esim. tasainen tulonjako vaikuttaisi mielestäsi älykkyyteen, jos ei koulutuskaan?

 
At torstaina, huhtikuuta 07, 2005, Blogger kognitioita said...

Ainakin lapsen kasvuvaiheessa saama ravinnon määrä taitaa vaikuttaa älykkyysosamäärään, joten tulonsiirrot köyhimmille saattavat nostaa keskimääräistä älykkyysosamäärää. Tosin tulonjaon ei tarvitse olla tasainen, vaan riittää, kun kaikki saavat sellaisen perustoimeentulon, etteivät joudu elämään nälässä.

 
At torstaina, huhtikuuta 07, 2005, Blogger nozick said...

Patricille vastauksena:
En tiedä. Tiedetään, että ympäristökin vaikuttaa mentaalisten ominaisuuksien muodostumiseen. Samoin tiedetään, että ÄO-testien raakapisteissä on ollut käynnissä trendinomainen nousu jo vuosikymmenien ajan. Tätä nousua ei oikein voi selittää perintötekijöillä, sillä parissa sukupolvessa ei geenistössä kovin radikaaleja muutoksia voi tapahtua. Jokin elinympäristön muutos on siis vaikuttanut melko voimakkaasti siihen, kuinka hyvin osaamme täyttää monivalintatehtäviä. Niin kauan kun emme tiedä mikä ympäristötekijä on taustalla, voi itse kukin harjoittaa spekulaatiota aiheesta. Kandidaatteja on paljon: ravinto, koulutus, lisääntynyt stimulanssi esim. TV:n muodossa, parantunut terveydenhuolto, jne. Tasainen tulonjako on ehkä poistanut aliravitsemusta ja sosiaalisia ongelmia, ja saattaa olla yksi selittävä tekijä.

Sinänsä on myös viitteitä siihen suuntaan, että varsinainen älykkyys (eli se mitä yritetään mitata) on noussut vähemmän kuin testitulokset. Osa noususta johtuisi siis lähinä siitä, että osaamme tehdä testejä paremmin.

 
At lauantaina, huhtikuuta 09, 2005, Blogger Patrick said...

Kognitioita, en usko että tuo kuitenkaan selittää PISA-testin eroja. Vaikka Suomessa on tasaisempi tulonjako kuin eräissä muissa vertailuun osallistuneissa maissa, ei niissäkään lapset kuitenkaan kärsi aliravitsemuksesta.

 
At lauantaina, huhtikuuta 09, 2005, Blogger Patrick said...

Taisin jo mainita tämän erään toisen puheenvuoron kommentissa, mutta joku vihjaisi, että yksi syy miksi suomalaisnuoret pärjäsivät PISA-testissä, lähinnä sen kielellisessä osuudessa, on se, että suomen kielen oikeinkirjoitussäännöt ovat erittäin säännölliset. Puhutusta kielestä on siis helppo päätellä oikea kirjoitusasu, päinvastoin kuin joissan epäsäännöllisemmissä kielissä, joissa saattaa vain arvailla oikeaa kirjoituasua jos ei satu sitä ennestään tietämään.

 
At maanantaina, huhtikuuta 18, 2005, Blogger Mikko Ketokivi said...

Sanot, että ekologisten korrelaatioiden perusteella "perustellusti voi sanoa testien MITTAAVAN samaa asiaa".

Sorrut ekologiseen virhepäätelmään.

Älykkyyttä MITATAAN ainoastaan yksilötasolla, ja ekologiset korrelaatiot eivät kerro yksilötasosta yhtään mitään.

Ja vaikka itse testit korreloisivatkin myös yksilötasolla, ne voivat korreloida myös muistakin kuin substanssisyistä; tunnet asiaan perehtyneenä varmasti ns. metodivarianssin käsitteen, josta meillä on vahvaa empiiristä näyttöä jo yli 50 vuoden ajalta.

 
At maanantaina, huhtikuuta 18, 2005, Blogger nozick said...

Muilta osin vastasin jo toisessa kommenttiketjussa, mutta metodivarianssin osalta vastaan tässä:

Metodivarianssin ideanahan on, että osa mittaustuloksen varianssista johtuukin itse mittausmenetelmästä, eli testistä.

Älykkyystestauksessa mittauksen kohteen sinänsä (eli älykkyyden) voisi kuvitella korreloivan positiivisesti testitekniikan osaamisen kanssa. Tässä tilanteessa metodivarianssin käsite tuntuu hiukan oudolta, sillä metodin tuoma varianssi ei olekaan puhdasta häiriötä, vaan voidaan sanoa senkin mittaavan mittauksen kohteena olevaa ilmiötä.

 
At tiistaina, huhtikuuta 19, 2005, Blogger Mikko Ketokivi said...

Jos et pysty kehittämään testejä, jotka erottelevat "hyvän" varianssin "huonosta", niin sinulla on käsissäsi aika fundamentaali validiteetin ongelma.

Kerrotko minulle mikä on se menetelmä joka tällaisessa tapauksessa erottelee luotettavasti mittarin varianssin? Katsoisin mielelläni myös jotain empiiristä tutkimusta, jossa tätä on pohdittu; viite kirjallisuuteen tekisi tässä terää.

 

Lähetä kommentti

<< Home