6.3.06

Geenit vai ympäristö vai molemmat

Kritisoin pari päivää sitten suomalaista dogmaa jossa uskotaan ihmisen loputtomaan muokkautuvuuteen. Luulin että JP Roos on ainut humanistisen alan rintamakarkuri. Uudessa Tieteessä tapahtuu lehdessä on kuitenkin Helsingin yliopiston psykologian professorin Liisa Keltikangas-Järvisen artikkeli jossa hän puhuu perimän merkityksestä ihmisen persoonallisuuden kehitykselle. Minun kommenttini ovat hakasuluissa.

"Keskustelua siitä, onko ihminen ensisijaisesti perimän vai ympäristön tuote, ei psykologiassa ole aina käyty tieteellisin väittämin, vaan myös asentein ja uskomuksin. Vielä muutama vuosikymmen sitten nähtiin jokainen viittaus biologiaan persoonallisuuden kehityksen yhteydessä psykologian antiteesinä, joka ei vienyt tiedettä eteenpäin vaan jarrutti sitä." [Tällaiset ajatukset ovat tuttuja aivan viime vuosiltakin.]

"Tiedetään, että perheen sosioekonominen tilanne vaikuttaa lapsen koulumenestykseen, terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin. Psykologisissa tutkimuksissa [ja sosiologisissa!] tätä muuttujaa on pidetty ympäristömuuttujana puhtaimmillaan. Harvemmin on esitetty, että perheen sosioekonominen tilanne mittaisikin vain osittain lapsen ympäristöä, ja mahdollisesti suureltakin osalta vanhempien ja lapsen yhteistä perinnöllistä taustaa. Ihmiset luovat itselleen olosuhteensa myös perinnöllisyyden ohjaamina."

"Perimä on mukana kaikessa, mutta geenit saavat merkityksensä siinä ympäristössä, jossa ne toteutuvat."

Tunnisteet:

1 Comments:

At maanantaina, maaliskuuta 06, 2006, Blogger Paksuelvis said...

Oho! Eikö tiedeyhteisö enää pelkää sosiaalidemokratian kostoa?

 

Lähetä kommentti

<< Home