Mitä Larry Summers oikeasti sanoi?
Larry Summers kohu on nyt sitten saapunut Suomeenkin. Larry Summers on Harvardin yliopiston rehtori (="president") joka herätti USA:ssa 14. tammikuuta pitämällään puheella pienen kohun. Puheessaan Summers pohdiskeli miksi huippuyliopistoissa on niin vähän tieteen ja tekniikan alan naisprofessoreja. Aihe on tietysti tulenarka ja erityisesti USA:n kaltaisessa poliittisen korrektiuden ihmemaassa suoranainen itsemurha. Summers osoittikin aika hämmästyttävää pelisilmän puutetta, kun ei ymmärtänyt minkälaiseen herhiläispesään hän sohaisi.
Oleellistahan tällaisessa keskustelussa ei ole mitä Summers oikeasti sanoi, vaan mitä voidaan väittää Summersin sanoneen. Aika moni raivostunut kommentaattori on väittänyt Summersin sanoneen, että naiset eivät pärjää tieteessä, koska heillä ei ole siihen biologisia valmiuksia. Suomessakin mm. Hesari on raportoinut jotakuinkin näin, ja Kaija Pöysti
kirjoittaa juuri näin Tekniikka&Talous -lehdessä: "Harvardin johtaja Larry Summers avasi osaltaan vuoden reippaasti toteamalla tammikuussa pidetyssä konferenssissa, että naiset eivät menesty akateemisessa maailmassa, koska heillä ei ole myötäsyntyisiä kykyjä matematiikan ja tieteen harjoittamiseen."
Tosiasiassa Summers ei sanonut mitään tuollaista. Summers aloitti
puheensa sanomalla, että hän puhuu epävirallisesti, ja aikoo provokatiivisesti pohdiskella erilaisia hypoteeseja. Myötäsyntyisistä ominaisuuksista Summers toteaa, että useissa biologisissa ominaisuuksissa on empiirisesti voitu havainnoida, että miehillä on naisia suurempi keskihajonta. Miesten osuus siis kasvaa mentäessä kumpaan tahansa ääripäähän. Olettaen, että professuurin saaminen huippuyliopistossa vaatii esimerkiksi äärimmäisen korkea matemaattista älykkyyttä, niin on hyvinkin mahdollista, että vaatimukset täyttäviä miehiä on enemmän kuin vaatimukset täyttäviä naisia, vaikka miesten ja naisten keksimääräinen kyvykkyys olisi yhtäläinen.
Tämä ajatus on tietysti sen verran monimutkainen, että lehtiartikkeliin sitä on vaikea ymmärrettävästi kirjoittaa. Varmaankin on helpompaa laittaa joku yksinkertaisempi ja enemmän keskustelua herättävä väite kohteen suuhun.
Tunnisteet: Älykkyys
Surffailun antia
Fi-Libistä löytyi linkki mielenkiintoiseen Pentti Vartian
artikkeliin, jossa Vartia toteaa, että eläkeläisten painoarvo vaaleissa alkaa käydä niin suureksi, että työikäisten ihmisten etuja ei kohta enää aja kukaan.
Steve Sailer kirjoittaa hauskasti Harvardin rehtoriin Larry Summersiin kohdistuvasta ajojahdista. Kyseessä on tyypillinen amerikkalainen noitavaino, missä julkisuuden henkilö erehtyy sanomaan vaarallisen totuuden, mistä media välittömästi rankaisee. Summersin virheenä oli spekuloida ääneen, voiko naisten vähäisemmälle edustukselle akateemisessa maailmassa, erityisesti ns. kovissa tieteissä olla muitakin kuin kulttuurisia syitä.
Pekka Nykänen linkittää
Arnold Klingin kirjoitukseen, jossa hän toteaa, että sanomalehdet ovat kuolemassa. Viesti ei ole uusi, vaikkakin sanomalehdet itse pyrkivät sen aina kiivaasti kiistämään. Sanomalehtien levikit ovat jatkuvassa laskussa ja erityisesti nuoret ihmiset lukevat yhä vähemmän lehtiä. Syitä on monia, mutta netti ja muut elektroniset ajankäyttökeinot eivät liene vähäisimpiä.
Kari Haakana vastustaa kiivaasti suodatinohjelmien asentamista kirjastoissa ja kouluissa sijaitseviin koneisiin. Olen Karin kanssa samoilla linjoilla. Suodatinohjelmat eivät toimi riittävän hyvin, ja sensuuri istuu huonosti julkisin varoin kustannettuihin koneisiin.
Puolueet eroavat toisistaan - todistetusti
Toisinaan kuulee väitteitä, että puolueiden välillä ei olisi todellisia eroja ja että valinnan voi tehdä puhtaasti henkilön perusteella. Väite on helppo osoittaa virheelliseksi esimerkiksi Helsingin sanomien vaalikoneen avulla. Edellisten kunnallisvaalien ehdokkaiden vastauksia voi tutkailla hienosti graafisesti esitettynä osoitteessa http://www.vaalikone.fi/kunta2004/etusivu.jsp klikkaamalla "Ehdokkaat poliittisessa avaruudessa". Esimerkiksi Helsingissä ehdokkaat asettuvat antamiensa vastauksien perusteella melko selkeästi ryhmiin puolueensa mukaan. Päällekkäisyyttä toki on, mutta aivan selkeästi vasemmalta oikealle omina ryhminään on Vasemmistoliitto, SDP, Kepu, RKP ja Kokoomus. Vihreät asettuvat osin omalle akselilleen SDP:n alapuolelle.
Erottavina kysymyksinä nousee esiin esimerkiksi pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen: Vihreät kannattavat ja kaikki muut vastustavat. Palveluiden rahoittaminen: oikeisto karsisi palveluja ja vasemmisto kiristäisi verotusta. Tietullit: vihreät ja osa vasemmistosta puolesta, muut vastaan.
Kun tietää että päätöksiä käytännössä tehdään paljon ryhmissä, niin puolueella on väliä.
Tunnisteet: Politiikka
Miksei Suomessa ole veronalennuspuoluetta?
Miksei Suomessa ole veronalennuspuoluetta? Demarit puolustavat hyvinvointivaltiota ja nykyista veroastetta. Kepu ajaa aluepolitiikkaa ja maataloustukia, eikä ole valmis merkittäviin veronalennuksiin. Kokoomuksen kuvittelisi kannattavan alhaisempia veroja, mutta sekin tuntuu keskittyvän enemmän yrittäjämyönteisyyteen ja yritysten edun ajamiseen, ilman todellista halua pienentää julkista sektoria.
En muista juuri nähneeni ehdokkaita, jotka kalastelisivat ääniä lupauksella vastustaa kaikkia menonlisäyksiä valtion budjetissa. Missä viipyy se reipas kokoomuslainen joka paitsi kannattaa alhaisia veroja, niin on myös valmis vaikkapa leikkaamaan erilaisia yritystukia?
Oikeistolaisuus ei Suomessa pääsääntöisesti tunnu tarkoittavan pienen julkisen sektorin ja alhaisten verojen kannatusta, vaan Nato-, EU-, pääoma- ja yritysmyönteisyyttä. Minä kannattaisin sellaista oikeistopuoluetta joka ajaa alhaisia veroja ja vapaamielistä yhteiskuntailmapiiriä. Mistä sellainen löytyy?
Tunnisteet: Verotus
Tatu Vanhanen
Tatu Vanhanen sai taannoin Suomessa paljon julkisuutta yhdessä Richard Lynnin kanssa kirjoittamansa kirjan,
IQ and the wealth of nations johdosta. Media ja jotkut tutkijat riensivät tuomitsemaan paitsi itse tulokset, niin myös koko tutkimusaiheen. Jopa rikostutkintaa aloiteltiin, aiheena kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Myös puolustajia ilmestyi. Esim.
Anto Leikola puolusti Tieteessä tapahtuu -lehdessä Vanhasen oikeutta esittää ja testata hypoteeseja, eikä pitänyt Vanhasen ja Lynnin hypoteesia mitenkään lähtökohtaisesti virheellisenä. Myös
Pekka Nuorteva kirjoittaa samassa lehdessä Vanhasta puolustaen, ja pitää tätä sijaiskärsijänä tieteen reformaatiossa.
Keskustelun nyt jo hiukan laannuttua,
Pertti Töttö tuo keskusteluun uuden ajankohtaisen lisämausteen. Hän on huomannut, että syksyllä näyttävästi uutisoidut Pisa-tutkimuksen tulokset korreloivat erittäin voimakkaasti Vanhasen ja Lynnin kritiikkiä saaneiden ÄO-estimaattien kanssa. Vanhasen ja Lynnin dataahan pidettiin joidenkin kriitikoiden toimesta niin huonona, että se ei voinut tarkoittaa mitään. Nyt kuitenkin käy ilmi, että näiden kahden erillisen ja muka eri asioita mittaavan datan korrelaatio on jotain 0,78 ja 0,86:n välillä. Tilastollinen merkitsevyys on erittäin korkea.
Mitä ÄO sitten mittaakin, niin jotain melko konkreettista se siis on, kun se tuottaa lähes täsmälleen samat tulokset, kuin johtavien asiantuntijoiden kehittämät oppimistuloksien vertailututkimukset.
Tunnisteet: Älykkyys
Pressiklubi
Yleensä inhoan TV:n ajankohtaisohjelmia. TV jää formaattinsa luonteen vuoksi väkisinkin pinnalliseksi. Taitavasti kiertelevä poliitikko yhdistyneenä asiaan yleensä melko pintapuolisesti paneutuneeseen toimittajaan johtaa liian usein pinnalliseen jaaritteluun, missä tiukkuutta haetaan turhanpäisestä jankkaamisesta. Laatulehdistön seuraaminen on yleensä paljon mielekkäämpi tapa päästä asioihin sisälle.
Tímo Harakan perjantai-illan pressiklubi (TV2, klo 20:00) yllätti kuitenkin positiivisesti. Erityisesti tilanne jossa Eero Heinäluoma kiisti Tarja Halosen sanoneen, että rauhaanpakottamistoimenpiteet vaativat aina YK:n turvallisuusneuvoston mandaatin oli viihdyttävä. Tämä kiisto tapahtui välittömästi sen jälkeen, kun keskustelijat olivat katsoneet nauhalta kyseisen puheenpätkän, jossa Halonen yksikäsitteisesti sanoi, että rauhaanpakottamistoimenpiteet vaativat aina YK:n turvallisuusneuvoston mandaatin.
Muut keskustelijat purskahtivat nauruun, mutta Heinäluoman pokka piti. Toivottavasti tilannekomikka, sekä tahallinen että tahaton, on jatkossakin yhtä nasevaa.
Tunnisteet: Politiikka
Suomen ulkopoliittinen linja 2
Jukka Tarkan Sunnuntaihesarissa ollut kirjoitus joka kirvoitti viimeisimmän mudanheiton löytyy
täältä. Tarkan vastaus Tuomiojan nettikirjoitukseen löytyy
täältä. (Kiitos Toni.)
Tunnisteet: Politiikka
Suomen ulkopoliittinen linja
Alex Stubb ja
Erkki Tuomioja jatkavat miekkailuaan. Tällä kertaa aiheena on Nato-jäsenyys ja erityisesti siitä käytävä keskustelu. Kiihokkeena toimi tällä kertaa Jukka Tarkan Sunnuntaihesariin kirjoittama juttu, jossa Haloseen ja Tuomiojaan henkilöityvää Suomen ulkopoliittista linjaa kritisoitiin epäjohdonmukaiseksi.
Tuomiojan vastaus on mutasarjaa: "Eduskunnasta puolueensa romahduksen myötä pudonneet EVA-tohtorit Penttilä ja Tarkka jaksavat jatkaa puoskarointiaan. Nyt on Tarkan vuoro HS:ssa jatkaa Penttilän viime vuonna aloittamaa kampanjaa. Kysymys on pyrkimyksestä estää Tarja Halosen uudelleenvalinta tasavallan presidentiksi, joka koetaan pahimmaksi esteeksi heidän kiihkeästi ajamalleen Nato-jäsenyydelle. Se on demokratiassa sallittua, vaikka tapa jolla he sitä tekevät ei ole erityisen tyylikäs eikä rehellinen. ..."
Stubbin vastaus tuli välittömästi: "Kyllä täytyy taas kerran ihmetellä ulkoministerin tapaa käydä julkista keskustelua. Hän ei taaskaan esittänyt yhtään asia-argumenttia Tarkan teesejä vastaan. Miten voi olla mahdollista, että liberaalissa demokratiassa jatkuvan kritiikin kohteena oleva ulkoministeri pääsee näin helpolla?
Analyyttinen kritiikki vain yltyy - sitä tulee joka suunnalta puolueesta, taustasta, vakaumuksesta ja iästä riippumatta. Viittä lehteä lukuunottamatta koko Suomen printtimedia kritisoi jatkuvasti ulkopoliittista johtoamme. Ja silti mitään ei tapahdu! Näkyvissä ei ole muutoksen häivää. ..."
Tuomiojan ja Stubbin kaikilla rintamilla käymä väittely on ehdottomasti politiikan parasta viihdettä tällä hetkellä.
Tunnisteet: Politiikka
