Nobel komitea ja demokraattinen puolue
Yhdysvaltojen kuusi viimeisintä presidenttiä ovat aikajärjestyksessä: Carter (demokraatti, yksi kausi), Reagan (republikaani, kaksi kautta), Bush Sr (R, 1), Clinton (D, 2), Bush Jr (R, 2), Obama (D, ?).
Näistä Carteria pidetään yleisesti ottaen epäonnistuneena presidenttinä. Bush Jr jakaa mielipiteet vahvasti - omat pitävät ja vastustajat inhoavat. Obaman ennustellaan päätyvän Carterin kanssa samaan joukkoon, eli epäonnistujaksi.
Clintonia, Reagania ja Bush vanhempaa pidetään aika yleisesti onnistuneina presidentteinä.
Näistä Carter ja Obama, eli epäonnistuneet demokraattipresidentit ovat saaneet Nobelin rauhanpalkinnon.
Mitäköhän tämä kertoo Nobelkomitean poliittisesta suuntautumisesta?
Tunnisteet: Politiikka, Ulkomaat
Kreikka, Irlanti ja Portugali
Velkakriisin ymmärtäminen ei ole mitään rakettitiedettä. Postasin jokin aika sitten
kuvan, josta selviää mitkä Euroopan maat ovat velkaantuneimpia ja millä on suurimmat alijäämät. Suuri velka yhdistyneenä suureen alijäämään tarkoittaa käytännössä suurta riskiä, että valtio ei pysty maksamaan velkojaan takaisin. Kun lisätään yhtälöön vielä valuutta – oma vai euro – voi edeltävän kuvan perusteella ennustaa lähes täydellisesti Euroopan maiden korkotasojen järjestyksen. Velkaantuneet euromaat, joilla ei siis ole setelipainoa käytössään, maksavat
korkeimmat korot.
Kreikan yli 16 prosentin korko tarkoittaa käytännössä sitä, että sijoittaja joka ostaa Kreikan valtion velkakirjoja on 10 vuoden päästä yli kolme kertaa vauraampi kuin Saksan velkakirjoihin sijoittanut kollegansa, tietysti olettaen että Kreikka pystyy maksamaan velkansa takaisin. Tästä voi suoraan päätellä, että sijoittajat ovat täysin varmoja siitä, että Kreikka ei pysty maksamaan velkaansa täysimääräisesti takaisin. Euroopan keskuspankin ja komission hölinä, että Kreikan velkoja ei muka järjesteltäisi uudestaan, kannattaakin siis ottaa poliitikkojen puheina. Sitä ei usko kukaan asioista perillä oleva taho.
Portugalin ja Irlanninkin maksamat korot ovat sitä tasoa, että uudelleenjärjestely on suurella todennäköisyydellä tulossa. Suomelle taitaa tässä tanssissa jäädä maksumiehen rooli.
Tunnisteet: Politiikka, Talous, Ulkomaat
Euroopan velkakriisi
Kuvassa näkyy Tilastokeskuksen tietokannoista poimittuna Euroopan maiden EMU-velka, EMU-alijäämä sekä kansantalouden koko vuonna 2010. Kuva ei ole lohdullinen. Ainoastaan Pohjoismaat, Luxemburg ja Viro ovat jollakin tapaa pitävällä pohjalla, sillä niiden velkaantumisvauhti on jossakin suhteessa talouden potentiaaliseen kasvuvauhtiin. Kaikki muut maat velkaantuvat liian nopeasti.
Kreikka ja kuvan ulkopuolelle 32 prosentin alijäämällään rajautuva Irlanti ovat jo kansainvälisen avun varassa. Portugali on liittymässä joukkoon. Suurista maista seuraavana olisi Britannia, joka kuitenkin ehkä on pelastumassa äärimmäisen kovaotteisen saneerausohjelmansa ansiosta.
Espanja, Ranska ja Italia ovat seuraavana jonossa ja näiden maiden pelastamiseen ei enää mitkät EU-paketit riitä. Ainakin Espanjalla ja Ranskalla on paljon luottoja Kreikkaan ja Portugaliin, joten näiden maiden kaatuminen saattaa vetää Espanjan ja Ranskan pankkikriisin kautta mukanaan velkajärjestelyyn.
Tunnisteet: Talous, Ulkomaat
EU:n 750 miljardin vakautusjärjestelmä
Suhtaudun hankkeeseen kriittisesti. Sinänsä on hyvä jos rahoitusmarkkinat saadaan rauhoitettua. Samoin on hyvä, että EU:n saadaan luotua systeemejä, joilla heikompia maita voidaan tukea ja ohjata. Huonoa on se, että järjestelmää luodaan kovassa aikapaineessa yötöinä. Silloin harvoin syntyy priimaa. Samoin olen kovasti epäileväinen sen suhteen, että Kreikka saisi julkisen taloutensa lähivuosina sellaiseen kuntoon, että EU:n antamat lainat pystyttäisiin maksamaan täysimääräisesti takaisin.
Tunnisteet: Talous, Ulkomaat
Larry Summers is back
Larry Summers tuomittiin muutama vuosi sitten taantumuksellisena kadotukseen. Nyt kun
Valittu on hyväksynyt Larryn neuvonantajakseen, on vanhat synnit ilmeisestikin pyyhitty pois. Kauppalehti Optio kirjoitti Larrysta eepoksen, josta löysin uutta kiinnostavaa materiaalia Larrysta.
On kieltämättä aika ymmärrettävää, että mieleen saattaa juolahtaa sellainen ajatus, että geeneillä voi olla jotakin tekemistä menestyksen kanssa, jos itse on maailmankuulu kansantaloustieteilijä, isä ja äiti ovat myös menestyviä kansantaloustieteilijöitä ja professoreita, setä on taloustieteen nobelisti Paul Samuelsson ja eno on toinen taloustieteen nobelisti Kenneth Arrow.
Mainittakoon, että mahdollisuus, että Summerskin palkitaan nobelilla jossakin vaiheessa on varsin merkittävä. Mikäköhän on todennäköisyys, että kolme lähisukulaista saa taloustieteen nobelin palkinnon toisistaan riippumattomista ansioista ilman, että geneettisillä ominaisuuksilla on vaikutusta asiaan?
Tunnisteet: Ulkomaat
OECD:n ennuste maailmantalouden kasvuksi
OECD:n sivuilta löytyy
hyvä graafinen yhteenveto maailmantalouden kasvusta. Kasvu näyttää painottuvan itään. Suomella menee globaalissa vertailussa ihan hyvin.
Tunnisteet: Talous, Ulkomaat
Ruukin Venäjän seikkailu
Ruukki Groupin Kostroman sellutehdasprojektille kävi niin kuin moni ennakoi. Puihin meni. Yhtiön pörssikurssin kertoo paljon:
Kurssi lähti lentoon, kun hanke julkistettiin. Sitten tuli pitkä loiva alamäki, kun hyviä uutisia projektin etenemisestä ei tullutkaan siihen tahtiin kuin toivottiin, ja lopulta tuli romahdus kun hankkeesta jouduttiin luopumaan.
Mitä projektista voi oppia: Ensinnäkin se, että projektit jotka vaativat hyvää yhteistyötä viranomaistahoilta ovat Venäjällä yhä erittäin riskialttiita. Kostroman alueen kuvernööri, jonka kanssa hankkeesta oli sovittu kuoli auto-onnettomuudessa syksyllä. Uusi kuvernööri ei ollutkaan hankkeelle yhtä myötämielinen. Oliko myös ahneempi kuin edeltäjänsä?
Toinen oppi lienee se, että edes Venäjällä ja Kazakstanissa rahansa luonut ulkomainen sijoittaja ei ole riittävän venäläinen pystyäkseen pelaamaan venäläistä valtapeliä voittoisasti. Vilppula ei saanut projektia maaliin. Jokin aika sitten uutisoitiin Vilppulan myyvän Ruukin osakkeita VTB-pankille 77 miljoonalla eurolla. Luullakseni kauppaa ei ole vieläkään toteutettu. Veikkaan että ei toteutetakaan.
Tunnisteet: Talous, Ulkomaat
Jos ei veikkaa ei voi voittaa
Toisaalta jos ei veikkaa, niin ei veikkaa väärin. Veikkaukseni Yhdysvaltojen vaalituloksesta meni pieleen. Demokraatit saivat enemmistön edustajainhuoneessa. Senaatin osalta tilanne on vielä auki. Tilanne on 49-49 kun kaksi paikkaa on vielä epävarmoja. Koska tasatilanteessa varapresidentti Cheneyn ääni ratkaisee, pitäisi demokraattien voittaa molemmat jäljellä olevat paikat, jotta he saisivat enemmistön.
Wall Streetin reaktio vaalitulokseen on ollut negatiivinen. Sijoittajat siis näyttäisivät uskovan demokraattien hoitavan maan taloutta huonommin kuin republikaanien. Demokraatit sen sijaan ovat riemuissaan. Kalifornialaisesta Nancy Pelosista tulee ensimmäinen nainen edustajainhuoneen puhemiehenä. Veikkaan aikamoista rähinää lähivuosiksi, sillä Pelosi on ehkä Yhdysvaltojen vihatuin nainen. Edes Hillary Clinton ei herätä yhtä voimakasta inhoreaktiota republikaaneissa kuin rouva Pelosi.
Tunnisteet: Ulkomaat
Yhdysvaltojen vaalit
Yhdysvalloissa on tänään vaalipäivä. Valittavana on kaikki 435 edustajainhuoneen jäsentä, 33 kaikkiaan sadasta senaattorista ja 36 kuvernööriä. Tärkeä päivä siis paitsi Yhdysvalloille, niin myös muulle maailmalle. Vaikuttaahan vaalien tulos Yhdysvaltojen ulkopolitiikan linjan kautta koko maailmaan.
Tyypillinen hiukan vasemmalle kallellaan oleva suomalainen toimittaja toivoo tietysti republikaaneille rökäletappiota. Lehdistö onkin innokkaasti raportoinut republikaanien vaikeuksista ja demokraattien selvästä johdosta mielipidetiedusteluissa. Veikkaan kuitenkin että toiveajattelu värittää uutisointia. Viime presidentinvaaleissa voitin useammankin vedon kun laitoin rahani likoon Bushin puolesta. Veikkaan että nytkin demokraatit joutuvat pettymään. Demokraatit epäilemättä saavuttavat republikaanien etumatkaa kongressien molemmissa kamareissa, mutta veikkaan että republikaanit säilyttävät enemmistön kummassakin. Tiedän olevani tällä veikkauksellani vähemmistössä paitsi Suomessa niin myös Yhdysvalloissa. Huomenna tiedämme ainakin jossakin määrin miten kävi. Lopullinen tulos ratkaistaan valitettavasti vasta oikeudessa. Kumpikin osapuoli on nimittäin värvännyt kasapäin juristeja valvomaan vaalien oikeellisuutta. Pienintäkin virhettä tullaan käyttämään hyväksi, mikäli vaalien tulos ei miellytä.
Tunnisteet: Ulkomaat
Hesari ja Plamegate
Hesari on säännöllisin väliajoin informoinut suomalaisia lukijoitaan ns.
Plamen tapauksen etenemisestä. Tässä erittäin monimutkaisessa skandaalissa on pohjimmiltaan kysymys salaisen tiedon käyttämisestä poliittisiin tarkoituksiin. Libretto lyhyesti: Vuoden 2003 puheessaan presidentti Bush sanoi Irakin yrittäneen ostaa uraania Nigeriasta. Entinen suurlähettiläs
Joe Wilson syytti lehtihaastattelussa Bushia valehtilijaksi ja kertoi käyneensä Nigeriassa CIA:n lähettämänä tutkimassa asian jo aikaa sitten ja todenneensa tiedon virheelliseksi. Jonkin ajan päästä toimittaja
Bob Novak kertoi kolumnissaan, että Wilsonin oli Nigeraan lähettänyt hänen oma CIA:ssa työskentelevä vaimonsa,
Valerie Plame.
Varsinainen skandaali syntyi siitä, että Valerie Plamen identiteetin paljastaminen on mahdollisesti rikos. Paljastiko presidentin hallinto Plamen identiteetin kostona Joe Wilsonia kohtaan? Kuka oli Bob Novakin tietolähde? Juttu on ollut demokraattien tärkeimpiä lyömäaseita jo vuosien ajan. ”Bush lied” rintanapit ja syytteet salaisen tiedon tarkoitushakuisesta poliittisesta käytöstä ovat toimineet poliittisen sodankäynnin ammuksina. Hesari on kirjoittanut aiheesta kymmeniä kertoja, otsikoiden ollessa Bushin kannalta melko masentavia: ”
Kiistellyn CIA-vuodon tutkimus aloitettiin Yhdysvalloissa”, 1.10.2003, ”
Valkoisen talon väitetty CIA-vuoto herätti paheksuntaa Yhdysvalloissa”, 1.10.2003, ”
CIA-vuoto johti Bushin lähipiiriin, Bush vaikenee Roven osuudesta CIA-vuotoon, demokraatit vaativat potkuja presidentin neuvonantajalle”, 13.7.2005 ”
Bushin hyvä ystävä pulassa”, 17.7.2005, ”
Bush lupasi erottaa CIA-agentti Plamen nimen vuotajan, Timen toimittaja paljasti vuotajaksi presidentin avustajan”, 19.7.2005, ”
Bushin avustaja Rove taas kuultavaksi CIA-vuodosta, Jupakka piinaa presidenttiä ja hänen lähipiiriään”, 8.10.2005, ”
Cheneyn avustaja sai raskaat syytteet, Libby erosi heti saatuaan syytteet CIA-vuotojupakasta, Bushin tärkeimmän avustajan Roven rikostutkinta jatkuu yhä”, 29.10.2005, ”
CIA-vuodon jäljet johtavat Valkoisen talon ytimeen, Bushin väitetään antaneen luvan sotaa tukevan, salaisen tiedustelutiedon julkistamiseen”, 7.4.2006, ”
CIA-vuotaja Rove välttynee syytteiltä”, 14.6.2006, ”CIA:n ex-agentti haastoi Cheneyn oikeuteen”, 14.7.2006”.
Jutun viimeisimmistä, kaikkein hämmästyttävimmistä
käänteistä Hesari on kuitenkin vaiennut tyystin. Vuodon jäljet eivät johtaneetkaan valkoiseen taloon. Bob Novakin lähde oli ulkoministeriön virkamies Richard Armitage ja tämä on ollut ulkoministeriön ja asiaa tutkineen erikoissyyttäjän tiedossa lokakuusta 2003 lähtien. Armitage ei ole mikään Bushin liittolainen, vaan ulkoministeriön virkamies, joka kuuluu lähinnä Bushin vastustajien leiriin. Syyttäjä on siis vuosien ajan tutkinut rikosta jonka syyllinen oli tiedossa jo ennen kuin syyttäjä nimitettiin. Bushia, Cheneytä ja erityisesti Karl Rovea on vuosien ajan julkisesti hiillostettu rikoksesta johon he eivät syyllistyneet. Huvittavaa on myös, että useat reportterit, esimerkiksi Watergatesta kuuluisaksi tullut
Bob Woodward, ovat tienneet asian todellisen laidan koko ajan, mutta eivät ole sanoneet mitään.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että syytetyksi joutuminen on uutinen, mutta syytteistä vapautuminen ei. Syyttäjä saattaa myös jatkaa tutkimuksia jutun jo ratkettua, mikäli tutkimuksilla voi saada miellyttävää julkisuutta. Lehdet saattavat myös jättää uutisia julkaisematta mikäli ne saattaisivat lehden itsensä noloon tilanteeseen. Ja Hesari julkaisee kyllä Bushille kielteiset uutiset, mutta ei välttämättä myönteisiä.
Tunnisteet: Hesari, Ulkomaat
Irakin tilanteen kehitys
Suomalaisen median antama kuva Irakin tilanteesta on kovin synkeä. Uutisointi keskittyy pommi-iskuihin ja kuolemantapausten määriin. Yleiskuva joka välittyy on, että mitään positiivista edistystä ei tapahdu ja terrorin määrä on joko kasvava tai vähintäänkin kestämättömän korkealle tasolle vakiintunut.
Tämä ei kuitenkaan ole se totuus mikä välittyy tilastoja tarkastelemalla. Ensinnäkin Irakilaiset itse ovat tyytyväisiä kehitykseen.
Noin 70 prosenttia Irakilaisista on sitä mieltä että asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Maassa on järjestetty menestyksekkäästi jo kahdet vaalit ja maan talous kehittyy erittäin positiivisesti.
Samaan aikaan myös henkilökohtainen turvallisuus on paremmalla tolalla kuin Saddamin aikana ja paranee koko ajan.
Tunnisteet: Ulkomaat
Irakilaiset uskovat tulevaisuuteen
Mitä mieltä Irakilaiset ovat maansa tilasta, tulevaisuudesta ja miehitysjoukoista? Vastauksen antaa
National Survey of Iraq. Tiedot ovat marraskuulta 2005.
70,1 prosenttia on sitä mieltä että asiat ovat yhtä hyvin tai paremmin kuin ennen sotaa.
64,2 prosenttia on sitä mieltä että heidän elämänsä tulee olemaan paremmalla tolalla vuoden kuluttua.
46,2 prosenttia on sitä mieltä että Irakin miehitys oli oikein.
68,6 prosenttia uskoo että Irakilla menee vuoden kuluttua paremmin kuin nyt.
33,3 prosenttia on sitä mieltä että turvallisuus on parasta mitä Irakille voi tapahtua seuraavan kahdentoista kuukauden aikana. Vain 5,7 prosenttia pitää miehitysjoukkojen poistumista parhaan asiana.
90,3% uskoo että heidän mainitsemansa paras mahdollinen asia toteutuu.
Minusta vastaukset antavat hyvin positiivisen kuvan maan tilanteesta. Irakilaiset uskovat tulevaisuuteen. Heidän mielestään maa on kehittymässä oikeaan suuntaan, eivätkä he haikaile mennyttä.
Tunnisteet: Ulkomaat
"Bush valehteli"
Norman Podhoretz
kumoaa vasemmistopiireissä suositun "Bush valehteli" meemin. Tosiasiassa Bushin perustelut Irakin sodalle perustuivat luotettavina pidettyihin tiedustelutietoihin. Bushin hallinto ei vastoin syytöksiä myöskään ollut painostanut tiedustelupalveluita. Bushin poliittiset vastustajat jotka nyt syyttävät Bushia valehtelusta olivat tiedustelutiedon kanssa samaa mieltä. Myön ne eurooppalaiset valtiot jotka myöhemmin vastustivat sotaa ja jotka ovat kritisoineet Bushin hallinnon politiikkaa olivat yhtä mieltä siitä, että Irakilla on joukkotuhoaseita.
Sen sijaan vasemmiston lemmikki, entinen suurlähettilä Joseph Wilson on jäänyt toistuvasti kiinni valehtelusta.
Tunnisteet: Ulkomaat
Fosforiaseet ja niiden laillisuus
Italian valtiollisen TV-kanavan RAI:n dokumentti jossa väitettiin USA:n käyttäneen fosforiammuksia laittomalla tavalla siviiliväestöä vastaan, on herättänyt netin keskustelupalstoilla ja blogeissa kuhinaa. RAI:n dokumentti on osoittautunut suurelta osin virheelliseksi, mutta myös yhdysvaltain puolustusministeriö on osoittautunut taitamattomaksi viestijäksi.
Sotilaat ovat jo pitkään käyttäneet valkoista fosforia muodostamaan savuverhoja tai osoittamaan kohteita. Valkoinen fosfori on tehokkain tunnettu savunmuodostusaine joka lisäksi muodostaa savua hyvin nopeasti. Savuverhokäytössä fosforin haittapuolena on se, että koska reaktio tuottaa lämpöä ja koska lämmin ilma pyrkii nousemaan ylöspäin, lähtee valkoisella fosforilla muodostettu savu helposti nousemaan ylöspäin muodostaen savupilareita, eikä savuverhoja.
Itse savu ei ole erityisen myrkyllistä ja vaikka sen hengittäminen ei olekaan suotavaa, ei savun tiedetä aiheuttaneen kuolemantapauksia sotilaskäytössä. Sen sijaan fosforikraanaatin sirpaleet aiheuttavat ihmisessä syviä ja kivuliaita palovammoja. Palavaa fosforia on erittäin vaikea sammuttaa. Fosforikranaatteja voidaan tämän polttovaikutuksensa vuoksi käyttää myös tuhoamistarkoituksessa.
YK:n "Sopimus eräistä konventionaalisista aseista" (Convention on Conventional Weapons l. CCW) kielsi napalmin ja muiden polttavien aseiden käytön siviilihenkilöitä vastaan vuonna 1980, mutta useat maat, mukaan lukien Venäjä ja Yhdysvallat ovat ratifioineet sopimuksen vain osittain ja pidättävät itsellään oikeuden käyttää polttavia aseita.
FST:n televisiolähetyksessä 16. marraskuuta 2005 esitettiin osia haastattelusta jossa yhdysvaltalainen entinen sotilas Jeff Englehart kutsui valkoista fosforia kemialliseksi aseeksi. FST ei vaivautunut täsmentämään Englehartin lausuntoja, joten FST:n kanta näyttäisi olevan, että fosfori on kemiallinen ase. Näin ei kuitenkaan ole. CCW kuvaa hyvin tarkkaan mikä on kemiallinen ase, eikä valkoinen fosfori missään nimessä täytä näitä kriteerejä. Valkoisen fosforin tuhovaikutus ei perustu fosforin myrkyllisyyteen vaan sen polttavaan vaikutukseen.
Muut suomalaiset uutislähetykset eivät ole menneet samaan lankaan. Saa nähdä oikaiseeko FST virheellisen uutisensa. Tuskinpa.
Tunnisteet: Ulkomaat
HS uutisoi virheellisesti Plamegatesta
Ei ihme että suomalaisten käsitykset Yhdysvalloista ja erityisesti George W. Bushin hallinnosta ovat kielteisiä. Valtakunnan johtava sanomalehti Helsingin Sanomat välittää toistuvasti virheellisiä tietoja joissa Bushin hallinto syytetään milloin mistäkin. Esimerkiksi 30. syyskuuta 2003 HS uutisoi otsikolla ”Valkoisen talon väitetty CIA vuoto herätti paheksuntaa” ja kirjoitti: ”Kukaan edes hallituksessa tai sen lähipiirissä ei enää pitkiin aikoihin ole väittänytkään Bushin puhuneen totta, kun hän liittovaltion tilaa koskeneessa puheessaan kongressissa viime tammikuussa sanoi Irakin tehneen rikastetun uraanin kauppoja Nigerissä.”
Lauseessa esitetään ainakin kaksi väitettä jotka eivät ole totuudenmukaisia. Bush ei ensinnäkään ole koskaan sanonut Irakin tehneen rikastetun uraanin kauppoja Nigerissä. Bush kuuluisat ”16 sanaa” kuuluvat vapaasti suomentaen: ”Iso-Britannian hallitus on saanut tietää, että Saddam Hussein on lähiaikoina yrittänyt hankkia merkittäviä määriä uraania Afrikasta”. Lauseen sisältö ei vastaa sitä mitä HS väittää. Lisäksi tämä Bushin lause on täysin totuudenmukainen. Britannian tiedustelupalvelun tietojen mukaan Saddam tosiaankin oli yrittänyt ostaa uraania Nigeriasta. Myös USA:n omat tiedustelulähteet olivat saaneet samansuuntaisia tietoja. Nyttemmin molempien maiden tiedusteluorganisaatiot ovat ruvenneet epäilemään, että ehkä Irak ei ollutkaan tosimielellä liikkeellä, mutta valehtelusta ei Bushia tässä asiassa voida syyttää.
Myöhemmin samassa artikkelissa HS kirjoittaa: ”Suurlähettiläs Wilson oli lähetetty varta vasten tutkimaan näitä väitteitä jo kesällä 2002. Hänen raporttinsa oli yksiselitteinen: väitteet ovat perättömiä.” Tämäkään väite ei ole totuudenmukainen. Wilson on julkisuudessa väittänyt tietojensa kumonneen nämä epäilyt. Tosiasiassa hänen raporttinsa CIA:lle tuki epäilyjä uraanihankinnoista. Wilson siis kertoi eri tarinaa CIA:lle kuin lehdistölle. Asia selviää esimerkiksi Yhdysvaltain senaatin tutkimuksesta sekä ns. Butler-raportista, jotka molemmat julkaistiin heinäkuussa 2004. Hesarin tiedot olivat siis vääriä, mutta korjausta ei ole näkynyt.
Lauantain HS palaa vihdoin aiheeseen. Otsikolla ”Cheneyn avustaja sai raskaat syyttet” HS raportoi ns. Plamegate jutun viimeisimpiä käänteitä. Kysymyksessä on vuonna 2003 tapahtunutta CIA-vuotoa koskeva rikostutkinta. HS mainitsee kaikkein oleellisimman asian jutun loppupuolella. Ketään ei nimittäin vieläkään ole syytetty siitä rikoksesta jota alun perin lähdettiin tutkimaan, eli siis CIA salaisen agentin henkilöllisyyden paljastamisesta.
Sen sijaan HS jatkaa virheellistä uutisointia Joe Wilsonin roolista. HS kirjoittaa: ”Wilson totesi väitteet [että Irak oli yrittänyt ostaa Nigeristä uraania] perättömiksi”. Mitään tällaista Wilson ei todellakaan todennut, kuten on ollut hyvin tiedossa jo yli vuoden ajan.
Toivottavasti tämä ei kuvasta HS:n ulkomaanraportoinnin tasoa yleisemmin.
Tunnisteet: Hesari, Ulkomaat
Oil-for-food skandaali
The Wall Street Journal kirjoittaa YK:n Oil-for-food skandaalista. Aiheesta on kirjoitettu Suomessa hämmästyttävän vähän.
Tunnisteet: Ulkomaat
Australian pääministeri Howard Lontoon iskuista
Suomessakin jotkut ovat esittäneet näkökannan, että Britannian viimeaikaiset terroristi-iskut johtuisivat Britannian osallistumisesta Irakin sotaan. Johtopäätöksenä tästä väitteestä tuntuisi olevan, että iskuja ei olisi tapahtunut mikäli Britannia ei olisi osallistunut sotaan. Tämä väite on tietystikin täydellistä hölynpölyä ja osoittaa heikkoa kykyä muistaa päivämääriä.
Oheinen Australian pääministerin kommentti summeeraa tilanteen poikkeuksellisen hyvin.
PRIME MIN. HOWARD: Could I start by saying the prime minister [Blair] and I were having a discussion when we heard about it. My first reaction was to get some more information. And I really don't want to add to what the prime minister has said. It's a matter for the police and a matter for the British authorities to talk in detail about what has happened here.
Can I just say very directly, Paul, on the issue of the policies of my government and indeed the policies of the British and American governments on Iraq, that the first point of reference is that once a country allows its foreign policy to be determined by terrorism, it's given the game away, to use the vernacular. And no Australian government that I lead will ever have policies determined by terrorism or terrorist threats, and no self-respecting government of any political stripe in Australia would allow that to happen.
Can I remind you that the murder of 88 Australians in Bali took place before the operation in Iraq.
And I remind you that the 11th of September occurred before the operation in Iraq.
Can I also remind you that the very first occasion that bin Laden specifically referred to Australia was in the context of Australia's involvement in liberating the people of East Timor. Are people by implication suggesting we shouldn't have done that?
When a group claimed responsibility on the website for the attacks on the 7th of July, they talked about British policy not just in Iraq, but in Afghanistan. Are people suggesting we shouldn't be in Afghanistan?
When Sergio de Mello was murdered in Iraq -- a brave man, a distinguished international diplomat, a person immensely respected for his work in the United Nations -- when al Qaeda gloated about that, they referred specifically to the role that de Mello had carried out in East Timor because he was the United Nations administrator in East Timor.
Now I don't know the mind of the terrorists. By definition, you can't put yourself in the mind of a successful suicide bomber. I can only look at objective facts, and the objective facts are as I've cited. The objective evidence is that Australia was a terrorist target long before the operation in Iraq. And indeed, all the evidence, as distinct from the suppositions, suggests to me that this is about hatred of a way of life, this is about the perverted use of principles of the great world religion that, at its root, preaches peace and cooperation. And I think we lose sight of the challenge we have if we allow ourselves to see these attacks in the context of particular circumstances rather than the abuse through a perverted ideology of people and their murder.
PRIME MIN. BLAIR: And I agree 100 percent with that. (Laughter.)
Tunnisteet: Ulkomaat
Lontoon iskut
Chris Hitchens
kirjoittaa karun totuuden Islamilaisen terrorismin tavoitteista: "We know very well what the "grievances" of the jihadists are.
The grievance of seeing unveiled women. The grievance of the existence, not of the State of Israel, but of the Jewish people. The grievance of the heresy of democracy, which impedes the imposition of sharia law. The grievance of a work of fiction written by an Indian living in London. The grievance of the existence of black African Muslim farmers, who won't abandon lands in Darfur. The grievance of the existence of homosexuals. The grievance of music, and of most representational art. The grievance of the existence of Hinduism. The grievance of East Timor's liberation from Indonesian rule. All of these have been proclaimed as a licence to kill infidels or apostates, or anyone who just gets in the way.
FOR a few moments yesterday, Londoners received a taste of what life is like for the people of Iraq and Afghanistan, whose Muslim faith does not protect them from slaughter at the hands of those who think they are not Muslim enough, or are the wrong Muslim.
It is a big mistake to believe this is an assault on "our" values or "our" way of life. It is, rather, an assault on all civilisation."
Tunnisteet: Ulkomaat
Non!
Olen aina suhtautunut Euroopan Unioniin ambivalentisti. Toisaalta olen nähnyt sen Suomen talouden menestyksen kannalta tärkeäksi. EU on edistänyt kilpailun ja rahamarkkinoiden vapautumista Suomessa, sekä vapaakauppaa unionin aluella. Näitä kehityskulkuja olen pitänyt hyvinä. Toisaalta EU on myös protektionismin, maataloustukien, byrokratian ja valtiollisen kontrollin pesä. Näistä haluaisin eroon. Nyt EU on murrosvaiheessa. Ranskan äänestystulos laittaa paitsi EU:n perustuslain, niin myös koko EU:n mission uuteen harkintaan.
Ranskassa perustuslakia vastustettiin niin oikealta kuin vasemmaltakin. EU nähtiin sekä liian sosialistisena, että liian ”liberaalina”. (Mielenkiintoista sinänsä, että maassa josta vapaus, veljeys ja tasa-arvo on lähtöisin liberalismilla voi olla niin negatiivinen kaiku.) Nyt on jännittävää nähdä millä tapaa EU:lle lähdetään hakemaan uutta legitimiteettiä. Mikä on se EU:n missio, joka saa EU:n jäsenmaiden kansalaiset näkemään EU:n hyvinvointiaan pitkällä aikavälillä parantavana instituutiona?
Itse toivoisin, että missio löytyy vapaakaupan ja yhteismarkkinoiden edistämisestä. Pahoin kuitenkin pelkään, että suunta on täsmälleen päinvastainen. Jos suunta on kohti suurempaa säätelyä ja protektionismia, suuri osa EU:n uusista jäsenvaltioista tuntee itsensä petetyksi. Uskon, että tämä kehityssuunta ei ole pitävällä pohjalla, vaan johtaa ennen pitkää EU:n rappeutumiseen.
Tunnisteet: Ulkomaat
Oil-for-food
YK:n Oil-for-food saaga
jatkuu. Nyt selvitetään onko asiaa tutkinut komitea ollut aidosti riippumaton ja onko se peitellyt Kofi Annanin roolia.
Tunnisteet: Ulkomaat
