Julkisrahoitteisen terveydenhuollon alasajo
Kirjoitin 27.9. vuoden 2007 budjetista ja erityisesti siihen liittyvästä
Budjettikatsauksesta. Kirjoitin: "Hoivapalvelujen tuotanto tulee kriisiytymään. Jo luvattuja etuuksia (eläkkeet, sairaan- ja vanhustenhoitopalvelut, jne) tullaan heikentämään. Luulen että hoitopalveluihin tulee entistä enemmän tarveharkintaa. Voi olla, että tulevaisuudessa julkisin varoin kustannettua hoitoa ei saa, mikäli yksityisen puolen palveluihin on varaa." Huomaan olleeni väärässä. Omakohtaiset kokemukseni osoittavat, että tämä kehitys on jo pitkällä.
Lähipiirini havainto 1: Raajan vakava välitöntä leikkaushoitoa vaativa vamma, joka estää normaalin liikkumisen ja työn. Julkinen sektori tarjoaa mahdollista leikkausaikaa kolmen kuukauden kuluttua ja siis kolmen kuukauden sairaslomaa. Ilmeistä on, että yhteiskunnalle jo pelkkä sairaslomakauden aiheuttama verotulojen menetys on suurempi kuin leikkauksen kustannukset. Leikkaus päätetään tehdä yksityisesti. Kela korvaa leikkauksen kuluista alle kolmasosan.
Lähipiirini havainto 2: Eläkeläisen yleiskunto heikkenee dramaattisesti muutamassa kuukaudessa. Aiemmin pitkiä kävelylenkkejä tehnyt ja puuhakas ihminen jaksaa tuskin nousta sängystä ylös. Julkinen terveydenhuolto tarjoaa aikaa tutkimuksille kahden kuukauden päästä. Yksityinen lääkäri ottaa vastaan ja määrää joukon tutkimuksia. Lääkäri ihmettelee miksei selvästi kohonnunnutta verenpainetta ole lääkitty. Terveyskeskuksen hoitaja kommentoi: "Verenpainelääkkeet ovat niin kalliita, ettei nämä meidän lääkärit halua määrätä niitä." Hoitamattomuuden kulut yhteiskunnalle ovat ainakin tässä tapauksessa dramaattisesti korkeammat kuin hoitamisen. Potilas ajettiin pari päivää sitten kiireellisellä ambulanssikyydillä sairaalaan. Nyt tutkitaan. Ilmeisesti potilas selviytyy.
Lähipiirini havainto 3: Terveyskeskuksen jonot ovat kestämättömät, joten kuumeilevat ja kitisevät lapset käytetään poikkeuksetta yksityisellä lääkäriasemalla jonne saa aikoja. Onneksi on yksityinen vakuutus. Kelan korvaus tehdyistä toimenpiteistä on säännöllisesti murto-osa toimenpiteiden todellisesta hinnasta.
Lähipiirini havainto 4: Lähisukulaiseni toimii lääkärinä pääkaupunkiseudulla. Kysyessäni näkyyky syysflunssakausi päivystyksessä hän kertoi että ei. Syynä on se, että jono päivystykseen on yli viisi tuntia, joten päivystykseen ei tule kukaan jonka ei ole äärimmäinen pakko.
Johtopäätös: Lähipiirini omakohtaisten kokemusten mukaan julkinen terveydenhuolto on käytännössä lopetettu poislukien synnytysosasto, neuvola ja akuutit ambulanssikuljetusta vaativat tapaukset.
Kysymyksiä: Kun terveydenhuollon menot ovat jo nyt huomattavat ja kun näillä menoilla ei pystytä tuottamaan edes tyydyttävän tasoista palvelua, niin olisiko asialle syytä tehdä jotain? Pitäisikö tunnustaa realiteetit ja ryhtyä priorisoimaan tarjottuja palveluja poliittisin päätöksin, sen sijaan että ylikuormitettu terveydenhuoltohenkilöstö joutuu päättämään kuka saa hoitoa ja kuka ei? Pitäisikö verotusta, joka on maailman korkeimpien joukossa perustella jotenkin muuten kuin viittaamalla julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltojärjestelmään?
Tunnisteet: Väestörakenne
Sähköfarssi
Julkisen vallan interventiot markkinoille aiheuttavat aina vääristymiä. Joissakin tilanteissa interventiolla saavutettavat edut ehkä ylittävät vääristymien haitat, mutta vääristymät ovat joka tapauksessa olemassa. Ilmeisimpiä vääristymät ovat sellaisilla markkinoilla joilla valtion säätelevä rooli on suurin ja joilla säätely on juuri muuttunut. Muutos tuo vääristymät esiin, koska muutokset vaikuttavat suoraan yksittäisten yritysten suhteelliseen kilpailukykyyn. Toiset voittavat ja toiset häviävät. Sähköntuotanto yksi tällainen muuttuneen sääntelyn ala jolla säätely on lisäksi voimakasta.
Sähköntuotannossa merkittävä muutos on päästökauppa. Päästökaupan tavoitteena on hinnoitella hiilidioksidipäästöt ja tätä kautta ohjata tuotantoa vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan suuntaan. Päästökauppa johtaa hiilellä ja maakaasulla tuotetun sähkön tuotantokustannusten voimakkaaseen nousuun, samalla kun vedellä ja ydinvoimalla tuotetun sähkön tuotantokustannukset pysyvät muuttumattomina. Koska hiilellä ja maakaasulla tuotettu sähkö on tähänkin asti ollut muuttuvien kustannustensa osalta kalleinta, on sähkön markkinahinta muodostunut näiden yksiköiden kustannustason mukaan. Päästökauppa on siis nostanut sähkön markkinahintaa ja samalla nostanut voimakkaasti ydin- ja vesivoiman tuottajien kannattavuutta. Suurin voittaja on ollut Fortum, jolla on eniten ydin- ja vesivoimakapasiteettia. Maksajina ovat sähkön käyttäjät eli kuluttajat sekä teollisuus siltä osin kuin se ei ole itse edunsaajana sähköntuotantoyhtiöiden osakkaana.
Huvittavaa tässä sähkökeskustelussa on se, miten poliitikot käyttäytyvät aivan kuin tämä olisi tapahtunut yllätyksenä ja se että itsestäänselvyyksien toteamiseen tarvitaan selvitysmies. Se että päästöoikeuksien hintataso tulee nousemaan yli 20 euroon hiilidioksiditonnilta ja että sähkön hinta tulee nousemaan ja että voimayhtiöt tulevat voittamaan ja kuluttajat häviämään on ollut koko ajan tiedossa. Tämä asia kerrotaan jo päästökauppaa valmistelleissa komission
selvityksissä vuosituhannen alussa. Se että Fortumin kannattavuus tulee nousemaan voimakkaasti ellei asialle tehdä mitään on ollut kaikkien asiaan perehtyneiden pääteltävissä ainakin vuodesta 2001 alkaen.
Tunnisteet: Ilmastonmuutos, Talous
Populismi rokkaa
Niin vähän aikaa, niin paljon poliitikkojen tyhmiä lausahduksia. Anneli Jäätteenmäki ehti kommentoimaan EY-tuomioistuimen asiaa
C-17/05 Cadman vastaan Health & Safety Executive: ”Käytännössä tuomioistuin ratkaisi, että jokainen lapsi pudottaa naisen palkkaa”. Tämähän on täyttä potaskaa. Tuomioistuin otti kantaa siihen pitääkö työkokemuksen käyttö palkkatason määrittelyssä erikseen perustella sellaisissa tapauksissa, jossa sen käytöllä on erilainen vaikutus asian kannalta keskeisiin miespuolisiin ja naispuolisiin työntekijöihin. Tuomioistuimen kanta on, että työnantajan ei tarvitse erityisesti perustella, ellei työntekijä tuo esiin erityisiä seikkoja työkokemuksen käyttöä vastaan.
Työkokemuksen käyttö siis on ollut aiemmin, ja on jatkossakin hyväksyttävä palkkatason määrittäjä. Jos naisella on vaikkapa äitiyslomien takia vähemmän työkokemusta, voi hänelle maksaa vähemmän palkkaa. Vastaavasti miehelle voi maksaa vähemmän palkkaa, jos hänellä on varusmiespalveluksen vuoksi vastaavaa naistyöntekijää vähemmän työkokemusta. Tähän asiaan oikeus ei edes ottanut kantaa. Oikeus otti kantaa siihen pitääkö työnantajan proaktiivisesti perustella työkokemuksen käyttäminen palkanmäärittelyssä. Ei tarvitse.
Mm.
Timjami ja
hna ovat myös kommentoineet asiaa. Se mistä oikeus antoi päätöksensä, taisi vain jäädä kummallekin vähän epäselväksi.
Tunnisteet: Tasa-arvo
Objektiivisesta raportoinnista
Hesari pyrkii ymmärtääkseni jakamaan mielipiteet ja uutisoinnin selvästi erillisiksi. Uutisartikkelit eivät saisi heijastaa toimittajan omia näkemyksiä, vaan mielipiteet erotellaan omiin kommenttibokseihinsa ja tietysti pääkirjoitussivulle. Toisinaan toimittajan omat näkemykset työntyvät kuitenkin läpi. Esimerkikiksi lainausmerkkien käyttö on toisinaan aika mielenkiintoista. Vai mitä sanotte päivän Hesarin
uutisoinnista koskien lakiesitystä hedelmöityshoidoista: "Hedelmöityshoitojen kieltämistä yksinäisiltä naisilta ja naispareilta perustellaan eduskunnassa "yhteiskunnassa vallitsevilla arvoilla". Eduskunnan lakivaliokunta sai torstaina valmiiksi hedelmöityslakia koskevan esityksensä, johon perustelut on kirjoitettu."
Miksikönän minä saan tästä sellaisen käsityksen että "toimittaja" ei hyväksy yhteskunnassa vallitsevia arvoja hyväksyttäväksi perusteluksi lakiesitystä muotoiltaessa.
Tunnisteet: Hesari
Suuri kupla, osa kaksi
Hesari uutisoi tänään, että
joka viides Suomalainen elää kädestä suuhun. Hesarin mukaan neljällä vastaajalla kymmenestä säästöt eivät yllä yhden kuukauden tuloihin. Kiintoisin tieto on kuitenkin tämä: "Liki neljännes voisi panna asuntolainan korkoihin enintään 50 euroa lisää kuussa. 50–100 euroa on koronnoston sietokyky joka viidennellä." Tämähän on jyrkässä ristiriidassa pankkien aiemman viestin kanssa, että asuntovelalliset huomioivat hyvin koronnousuriskin, ja että lainan mitoituksessa jätetään varaa koronnousulle.
Sadantuhannen euron asuntolainan kuukausierä on 545 euroa, jos korko on 2,8 prosenttia ja laina-aika 20 vuotta. Kuukausierä pompaa 595 euroon, eli 50 euroa ylöspäin mikäli korko nousee prosentilla. Liki neljännes asuntovelallisista siis sanoo, että he eivät selviä lainoistaan, mikäli korot nousevat yli prosentilla. Koska
korot ovat nousseet viimeisen vuoden aikana yli prosentin (itseasiassa noin 1,3 prosenttiyksikköä), on melko suurella osalla asuntovelallisista edessään tuo pelätty prosentin koronnousu lähiaikoina, kun korontarkastuspäivä osuu kohdalle. Kaiken lisäksi korkojen nousulle ei ainakaan vielä näy loppua. Eilisissä TV-uutisissa talousasiantuntijat arvioivat korkojen jatkavan nousuaan vielä ainakin vuoden.
Ei siis hyvältä näytä. Pidän kiinni
veikkauksestani, että asuntojen hinnat kääntyvät laskuun. Pörssikurssien osalta näyttäisin tämän hetken tilanteen mukaan olleen oikeassa. Kurssit ovat huhtikuun tason alapuolella. Asuntojen hinnat
nousivat vielä huhti-kesäkuussa. Heinä-syyskuun tietojen pitäisi ilmestyä lähiviikkojen aikana.
Tunnisteet: Talous
