Sananvapaus uhattuna Iso-Britanniassa
En tunne tohtori Frank Ellisin mielipiteitä laajemmin, mutta
tämä BBC:n uutinen on kyllä melko huolestuttava sananvapauden kannalta. Huomiota herättää erityisesti se, että Ellisin väite, että rotujen välillä on eroja mitatussa älykkyysosamäärässä, on totta. Tämä ero on havaittu lukuisissa tutkimuksissa jo vuosikymmenten ajan, eikä kukaan vakavasti otettava tutkija kiistä eroa. Erimielisyyttä on siitä, mistä ero johtuu: onko kyseessä mittarin ominaisuus, ympäristön ja kasvatuksen vaikutus, vaiko geneettinen eroavuus.
Veroeurojemme käyttö
Valtiovarainministeriö julkaisee ihan mielenkiintoisia raportteja. Budjettikatsaus 2006 on oivallinen yhteenveto kansantalouden ja valtiontalouden tilasta ja kehityksestä. Esimerkiksi sivun 12 kuvio veroeurojen käytöstä ja lähteistä on erittäin valaiseva. Yli 40% kaikista julkisista menoista liittyy sosiaaliturvaan ja lakisääteisiin työeläkkeisiin. Pajon puhutut nousevat terveydenhuoltomenot ovat vain 6,5 prosenttia BKT:stä, eli alle 13 prosenttia kaikista julkisista menoista.
Tulopuolella ajatukset keskittyvät yleensä lähes ainoastaan tuloverotukseen. Tosiasiassa tulo- ja omaisuusverot tuovat vain noin 35 prosenttia kaikista julkisyhteisöjen tuloista. Arvonlisävero tuo reilun neljänneksen ja sosiaaliturvamaksut vajaan neljänneksen kaikista tuloista. Kun tavoitellaan kokonaisveroasteen alentamisesta ei siis pidä unohtaa sosiaaliturvamaksuja ja arvonlisäveroa. Työllisyysasteen parantamisessa sosiaaliturvamaksut taitavat itse asiassa olla avainroolissa.
Tunnisteet: Verotus
Talouselämän Pekka Seppäsestä vuoden journalisti
Talouselämä lehden päätoimittaja
Pekka Seppänen on valittu Vuoden Journalistiksi. Paitsi päätoimittaja, Seppänen on myös aivan erinomainen kolumnisti. Talouselämän viimeiseltä aukeamalta löytyvät kolumnit ovat oivaltavia, hauskoja ja usein virkistävän vastahankaisia. Kuin korostaakseen kolumniensa yleensä korkeaa tasoa, Seppäsen
viimeisin kolumni on surkea. Kokonaisen sivun uhraaminen kiitoksille siitä, että on saanut palkinnon on jotenkin noloa.
Länsimetro
Espooseen puuhataan jo kolmattakymmentä vuotta metroa. Koodinimellä länsimetro tunnettua hanketta on selvitelty jo 70-luvulla, mutta päätöksiä ei ole saatu aikaan. Vertailtavina on ainakin vuodesta 1983 asti ollut metro, bussi ja pikaraitiotie. Viimeisin vaihe tässä saagassa on joulukuussa 2005 ilmestynyt
Ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA).
Raportti on parisataasivuinen järkäle, mutta tiivistettävissä muutamaan peruslöydökseen.
Metro on vaihtoehdoista selvästi kallein. Se maksaa 452 miljoonaa euroa. Bussijärjestelmä on halvin. Sen kehittäminen maksaa 54 miljoonaa euroa. Pikaraitiotie maksaa 214 miljoonaa euroa. Verrattuna bussijärjestelmän kehittämiseen metro siis maksaa 398 m. euroa enemmän. Mitä tällä rahalla sitten saa? Matka-ajat pitenevät lähes koko Espoon alueella, sillä useimmat matkustajat joutuvat vaihtamaan bussista metroon. Joukkoliikenteen käyttäjämäärät nousevat metrojärjestelmässä 56 000 matkustajaan vuorokaudessa, kun bussijärjestelmässä päästään 53 000:een. Pikaraitiotievaihtoehdossa matkustajamäärät romahtavat 36 000:een koska matka-ajat pitenevät merkittävästi. Henkilöautoliikenne on kaikissa vaihtoehdoissa käytännössä muuttumaton.
Raidevaihtoehdot ovat paikallisten päästöjen osalta parempia, mikäli bussien päästöt eivät teknologian kehittymisen vuoksi vähene. Mikäli vuonna 2030 ajetaan polttokennobusseilla, ovat päästöt myös bussivaihtoehdossa nolla.
398 miljoonan euron investoinnilla saadaan siis nykyistä hitaampi ja työläämpi joukkoliikenne ilman mitään merkittäviä etuja. Kaupunkisuunnittelussa sidotaan kädet tiivistä rakentamista ja voimakasta kasvua suosivaan vaihtoehtoon. Vaihtoehtoinen käyttötarkoitus olisi vaikkapa sijoittaa 398 miljoonaa valtion obligaatioihin. Niistä saatavalla riskittömällä viiden prosentin korkotuotolla voi esimerkiksi tarjota vajaat kuusi miljoonaa ilmaista bussimatkaa Espoon ja Helsingin välillä vuosittain. Väitän että rahat tulisivat näin parempaan käyttöön.
Geenit vai ympäristö vai molemmat
Kritisoin pari päivää sitten suomalaista dogmaa jossa uskotaan ihmisen loputtomaan muokkautuvuuteen. Luulin että
JP Roos on ainut humanistisen alan
rintamakarkuri. Uudessa Tieteessä tapahtuu lehdessä on kuitenkin Helsingin yliopiston psykologian professorin Liisa Keltikangas-Järvisen
artikkeli jossa hän puhuu perimän merkityksestä ihmisen persoonallisuuden kehitykselle. Minun kommenttini ovat hakasuluissa.
"Keskustelua siitä, onko ihminen ensisijaisesti perimän vai ympäristön tuote, ei psykologiassa ole aina käyty tieteellisin väittämin, vaan myös asentein ja uskomuksin. Vielä muutama vuosikymmen sitten nähtiin jokainen viittaus biologiaan persoonallisuuden kehityksen yhteydessä psykologian antiteesinä, joka ei vienyt tiedettä eteenpäin vaan jarrutti sitä." [Tällaiset ajatukset ovat tuttuja aivan viime vuosiltakin.]
"Tiedetään, että perheen sosioekonominen tilanne vaikuttaa lapsen koulumenestykseen, terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin. Psykologisissa tutkimuksissa [ja sosiologisissa!] tätä muuttujaa on pidetty ympäristömuuttujana puhtaimmillaan. Harvemmin on esitetty, että perheen sosioekonominen tilanne mittaisikin vain osittain lapsen ympäristöä, ja mahdollisesti suureltakin osalta vanhempien ja lapsen yhteistä perinnöllistä taustaa. Ihmiset luovat itselleen olosuhteensa myös perinnöllisyyden ohjaamina."
"Perimä on mukana kaikessa, mutta geenit saavat merkityksensä siinä ympäristössä, jossa ne toteutuvat."
Tunnisteet: Älykkyys
Sanomalehtien lukeminen ja oppiminen
Sanomalehtien liitto on teettänyt
tutkimuksen sanomalehtien lukemisen ja oppimisen välisestä suhteesta. Tutkimus on osa laajempaa PISA tutkimuskokonaisuutta, josta olen kirjoittanut aiemminkin (
1,
2,
3,
4,
5).
Hesari uutisoi 28.2. tutkimustuloksia melko näkyvästi: ”Useita kertoja viikossa sanomalehtiä lukevat menestyivät muita paremmin osaamisen testeissä. Sanomalehtien säännöllinen lukeminen näyttää edistävän jopa matematiikan taitamista, käy ilmi kansainvälisen Pisa-tutkimuksen kansallisesta jatkoselvityksestä. […] Sanomalehtien lukeminen tuki erityisesti tyttöjen matematiikan osaamista. ’Lehden lukeminen edistää lukutaidon ohella sellaisten avaintaitojen kehittymistä, jotka ovat ratkaisevia muidenkin tietojen ja taitojen oppimisessa’, arvioi professori Pirjo Linnakylä Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta.”
Löytyneistä korrelaatioista voisi toki vetää aivan toisenkinlaisia johtopäätöksiä. Samat oppilaat oppivat nopeimmin, ovat kiinnostuneimpia kouluaineista ja lukevat eniten sanomalehtiä. Voisiko taustalla olla yksi yhteinen selittäjä, lahjakkuus tai jopa vahvasti perinnölliseksi ominaisuudeksi todettu yleisälykkyys, jota mitataan älykkyysosamäärällä. ÄO on vahvasti perinnöllinen ominaisuus jonka yhteys koulumenestykseen on kiistatta osoitettu.
ÄO selittäisi kaikki löytyneet korrelaatiot, mutta istuisi ilmeisestikin kovin huonosti suomalaiseen tutkimusperinteeseen, jossa uskotaan ihmisen loputtomaan muokkautuvuuteen. Vallitsevan ideologian mukaan huonot oppimistulokset johtuvat aina järjestelmästä, ei koskaan oppilaan oppimiskyvystä. Järjestelmää kehittämällä kenelle tahansa voidaan opettaa mitä tahansa.
Vallitseva dogma johtaa valitettavasti virheelliseen resurssiallokaatioon, kun vaihtoehtoisesti oppilaita joilla ei ole edellytyksiä vaativaan abstraktiin ajatteluun yritetään siihen pakottaa, tai sitten lahjakkaita oppilaita istutetaan omaksumassa perusasioita yksinkertaistavalla ja epäinspiroivalla opetustyylillä.
Tunnisteet: Älykkyys
