Suomen haasteet
Liikkeenjohdon konsulltiyritys
McKinsey on julkaissut
raportin, joka muistuttaa kaikin tavoin kalliin konsulttiyrityksen raportteja - johtopäätökset eivät yllätä ketään, mutta esitystapa on vakuuttava. Tämä oli siis kehu.
Raportti toteaa, että väestöpohjan nopea ikääntymminen sekä kansainvälinen kilpailu ovat Suomen haasteet. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen edellyttää 2-3 prosentin vuosittaista talouskasvua. Tähän pääseminen edellyttää uusien työpaikkojen luomista ja työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin.
Suosittelen raportin lukemista. Erityisesti monet erinomaiset diagrammit aiheuttavat oivalluksia.
Tunnisteet: Talous, Verotus, Väestörakenne
Vaalikone ja Viialainen
Aiempina vuosina
Hesarin vaalikone on mielestäni ollut paras. Siinä on ollut kysymyksiä, jotka ovat erotelleet ehdokkaat aatteellisesti, eikä vain päivän populistisia kysymyksiä. Nytkin pääosa kysymyksistä on hyviä. Osaan kysymyksistä en osannut annetuista vaihtoehdoista valita. Onneksi algoritmi mahdollistaa kysymyksien painottamisen erityisen tärkeiksi tai vähemmän tärkeikis.
Tulokset ovat puolueiden osalta samat kuin ennenkin. Kone suosittelee minulle Liberaaleja, Kokoomusta, RKP:tä ja Keskustaa, tässä järjestyksessä. Taidan kallistua jälleen äänestämään Kokoomusta, koska Liberaalien poliittiseen painoarvoon en oikein luota.
Tulosten hauskin piirre on kuitenkin se, että vaalikoneen mukaan minulle neljänneksi sopivin ehdokas on SDP:n
Matti Viialainen. Ei ihme, että pitkän linjan SAK-jyrä, entinen taistolainen ja entinen Vasemmistoliiton puoluesihteeri ei enää ole kokenut oloaan oikein kotoisaksi äärivasemmalla. Viialainen on oikeistolaistunut sen verran, että hän pitää globalisaatiota ja vapaakauppaa suomalaisille hyvinä asioina, kannattaa palkkaveron alentamista, keventäisi perintöveroa, liittyisi Natoon, laittaisi EU:n ulkopuolisille opiskelijoille lukukausimaksun, vastustaa sairaanhoidon potilasmaksujen porrastusta ja kannattaa hallituspohjaksi sinipunaa. Mielipiteidensä puolesta Viialainen kuuluisi Kokoomukseen, mutta ilmeisesti noin iso loikka olisi henkisesti liian raskas.
Tunnisteet: Politiikka
Moniavioisuus on muotia
Neloselta alkaa sarja
Big Love, joka kertoo mormonimiehestä jolla on kolme vaimoa. Perinteiseen tapaansa Nelonen puffaa sarjaa vahvalla ennakkomainonnalla. Nelosen markkinointipakettiin kuuluvilla
keskustelusivuilla onkin jo ehditty kauhistella, miten järkyttävän epätasa-arvoista tällainen moniavioisuus on ja miten siinä sorsitaan naisia. Erikoista logiikkaa.
Islamin moniavioisuus johtuu kuulemma siitä, että 600-luvulla, profeetta Muhammedin eläessä, naisia oli selvästi enemmän kuin miehiä. Syy tähän on, että miehiä kuoli uskonsodissa sen verran paljon, että leskinaisia jäi tyhjän päälle ilman elättäjää. Kysymyksessä oli siis ratkaisu aikansa sosiaaliseen ongelmaan, ei suinkaan miesten fantasioiden toteuttaminen.
Tilanteessa jossa miehiä ja naisia on yhtä paljon, ei patriarkaaliselle moniavioisuudelle ole ainakaan tätä sosiaalista tarvetta. Ketkä sitten hyötyisivät ja ketkä kärsisivät, mikäli sarjan kuvaama partriarkaalinen moniavioisuus olisi mahdollista? Hyötyjiä olisi se erittäin pieni miesjoukko jolla olisi mahdollisuudet ja halu pitää useampaa vaimoa. Hyötyjiä olisivat naiset, koska heillä olisi halutessaan mahdollisuus valita myös tällainen avioliitto. Pitää nimittäin huomata, että ellei kyseessä ole järjestetty pakkoavioliitto, on naisella täysi mahdollisuus valita normaali yksiavioinen avioliitto. Toiseksi tai kolmanneksi vaimoksi meneminen on vapaa valinta.
Kärsijiä olisivat ne miehet jotka jäävät ilman puolisoa, koska heidän potentiaaliset puolisot päätyvätkin moniavioisten miesten vaimoiksi. Big Loven kuvaama patriarkaalinen moniavioisuus siis muuttaisi parinmuodostusmarkkinoita, mutta ei suinkaan naisten, vaan miesten tappioksi. Miesten eduksi toimisi sellainen malli, jossa naisella saa olla monta aviopuolisoa.
IPCC:n ilmastoraportti
YK:n alainen ilmastontutkimuspaneeli (
IPCC) julkaisi reilu viikko sitten neljännen yhteenvetoraporttinsa ensimmäisen osan alustavan
yhteenvedon. Ilmastonmuutos on mitä ilmeisimmin ihmisten mielissä kun tällä pääsee kaikkiin uutislähetyksiin, kaikkiin lehtiin, ja useampaan kuin yhteen ajankohtaisohjelmaan.
Sisällöltään raportti on kevyt - 13 sivua tekstiä ja liitteinä seitsemän kuvaa. Viestikään ei varsinaisesti yllätä. Ilmastonmuutoksesta on kertynyt lisää tietoa sitten edellisen yhteenvetoraportin. Johtopäätökset lepäävät hiukan entistä tukevammalla pohjalla. Todennäköisyys, että ihminen vaikuttaa ilmastoon on noussut edellisen raportin 66:sta prosentista 90:een. Ilmasto lämpenee ja meren pinta nousee. Lisää myrskyjä ja muita ääri-ilmiöitä povataan.
Mielenkiintoisinta raportissa ei olekaan se mitä siinä lukee, vaan miten se uutisoidaan. Edellinen IPCC:n raportin mukaan ilmasto lämpenee vuosisadan loppuun mennessä 1,4-5,8 asetetta. Tämän raportin mukaan ilmasto lämpenee 1,1-6,4 astetta. Ennusteiden epävarmuus on siis kasvanut kun tietomäärä on lisääntynyt. Meren pinnan arvioitiin aiemmin nousevan 0,15-0,95 metriä, kun taas uudempi arvio on 0,18-0,59 metriä. Meren pinta nousee siis uuden ennusteen mukaan aiemmin ennustettua vähemmän. Lehdet eivät kuitenkaan uutisoi: ”Ilmastonmuutoksen vaikutukset aiemmin arvioitua pienemmät”. Päinvastoin, uutiset ovat keskittyneet arvioiden yläpäähän, sekä erilaisten katastrofiskenaarioiden kuvailuun.
Toinen mielenkiintoinen ilmiö liittyy tutkimuksen epävarmuuksiin. Raportin mukaan todennäköisyys, että ihmisen toimet aiheuttavat ilmaston lämpenemistä on 90 prosenttia. Siis vain 90 prosenttia. Lehdissä on jo vuosia kirjoiteltu, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on vahvistettu tosiasia, vaikka edellinen raportti antoi todennäköisyydeksi 66 prosenttia. Hurjimmat ovat vaatineet skeptikkoja jonkinlaiseen Nürnbergin oikeudenkäyntiin vastaamaan harhaoppisuudestaan.
Tosiasiassa useimmissa ilmaston ilmiöissä epävarmuudet ovat niin suuria, että tulevaisuuden ennustaminen on kolikon heittoa. Mikä on todennäköisyys, että kuivuuden vaivaama alue kasvaa? Yli 50 prosenttia. Mikä on todennäköisyys, että hellejaksojen määrä kasvaa? Yli 50 prosenttia. Mikä on todennäköisyys, että trooppisten hirmumyrskyjen määrä kasvaa? Yli 50 prosenttia. Todennäköisyys, että näitä ilmiöitä ei tapahdu on siis alle 50, vaikkapa 49 prosenttia.
Itselleni raportti oli antikliimaksi. Edellisen raportin ilmestymisestä on kulunut viisi vuotta. Varsin huterolla pohjalla ollaan edelleenkin. Mallit eivät edelleenkään osaa ennustaa pilviä, sateita, myrskyjä tai jäätiköiden käyttäytymistä kovin hyvin. Epävarmuustekijät ovat suuria. Kaikissa raportin esittelemissä skenaarioissa näyttää kuitenkin siltä, että Suomen ilmasto paranee. Keskilämpötila nousee maltillisesti ja Suomen verraten alhainen sademäärä kasvaa. Puhtaasti itsekkäästi ajatellen en näe syytä muuttaa elämäntyyliäni. Jatkan suurehkon taloni lämmittämistä suoralla sähkölämmöllä. Ajan jatkossakin isolla autolla. Lennän jatkossakin sekä työn puolesta, että perheen kanssa lomamatkoille. Otan tuon 90 prosenttisen varman ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen rauhassa vastaan.
Tunnisteet: Ilmastonmuutos
