Rotu on brandi
Viihdeteollisuudessa rotu on tärkeä tekijä. Eri musiikkityylit liitetään eri rotuihin. Rap, r&b ja hip-hop ovat pääosin mustien artistien esitttämää musiikkia kun taas vaikkapa hard rock ja country ovat pääosin valkoisten esiintyjien musiikkia. Urheilussa eri lajien välillä on voimakkaita rotujakoja ja eräiden urheilulajien sisällä roduilla on hyvin erilaistuneet roolit. Poikkeukset tietysti vahvistavat säännön. Eminem on tunnettu valkoinen rap-muusikko ja Living Color on mustista koostuva hard rockia soittava yhtye. Grant Fuhr oli musta maalivahti yhdessä valkoisimmista urheilulajeista, jääkiekossa.
Multietnisen taustan omaava artisti tuotteistetaan kuuluvaksi siihen rotuun, jonka uskotaan tuottavan kaupallisesti parhaan tuloksen. Beyonce Knowles joka on tullut tunnetuksi Destiny’s Child yhtyeestä, ja myöhemmin sooloartistina esitellään afroamerikkalaisena artistina, koska hän esittää R&B musiikkia. Tosiasiassa hänen isänsä on musta ja äitinsä kreoli. Aivan yhtä hyvin hänet voitaisiin esitellä kreolimuusikkona.
Mariah Carey oli uransa alkuaikoina valkoinen laulaja. Myöhemmin hänen imagonsa muuttui mustemmaksi. Hän esiintyi yhteisvalokuvissa mustan muusikon ja tuottajamokulin Sean Combsin kanssa (myös tunnettu nimillä Puff Daddy, P. Diddy ja Diddy) ja rupesi pukeutumaan eri tavalla. Tosiasiassa Carey on kasvanut valkoisen oopperalaulajaäitinsä kanssa. Hänen isänsä rodullinen tausta on mustan ja venezualalaisen sekoitus.
Golfaaja Tiger Woods on mediassa yleensä musta. Häntä on pidetty perinteisen valkoisen lajin golfin uudistajana ja lajin ensimmäisenä mustana supertähtenä. Tosiasiassa Woodsin isä Earl on musta-intiaani-kiinalainen ja hänen äitinsä Kultida on thai-kiinalainen-hollantilainen. Mustaa geeniperimää on siis ilmeisesti korkeintaan 25 prosenttia. Rodullisesti Woods on suurimmalta osalta aasialainen.
Yhdysvaltojen politiikan nuori supertähti, Barack Obama on mediassa ensimmäinen tai ainut musta vaikka missä. Hän on mm. ensimmäinen musta Harvard Law Reviewn päätoimittaja ja ainut musta senaattori. Mustaihoisuus on ilmeisesti toimiva keino erottautua myös politiikassa. Tosiasiassa Obama on musta korkeintaan puoliksi. Hänen isänsä on Kenialainen taloustieteilijä ja äitinsä Kansasista kotoisin oleva valkoihoinen antropologi. Lapsuutensa 10-vuotiaasta eteenpäin hän vietti valkoihoisten isovanhempiensa hoidossa Havaijilla.
Yleisöllä tuntuu olevan vahva tarve yhdistää sankarinsa johonkin tiettyyn rotuun ja kyseisen rodun ominaispiirteisiin. Markkinamiehet osaavat käyttää tätä tarvetta hyväkseen.
Panulle
Panu oli nähtävästi tehnyt henkilöhyökkäyksen toukokuussa. Suoraan hän ei palstaani mainitse, ehkäpä nimenomaan sen vuoksi, että näin hyökkäyksen kohde ei huomaa hyökkäystä, eikä pysty vastaamaan siihen. Tässä hän onnistuikin mainiosti, sillä törmäsin juttuun vasta nyt.
Panun omiin teeseihin en tässä ota kantaa, mutta siltä osin kun hän pistää sanoja minun suuhuni lienee pari täsmennystä paikallaan. Toisin kuin Panu väittää, en vaadi poikien koulunkäynnin tukemista affirmative action –tyyppisillä toimilla. En myöskään, toisin kuin Panu väittää, ole libertaristi, ainakaan Panun tarkoittamassa mielessä. Tämä käy hyvin ilmi kirjoituksestani ”Minusta on tullut konservatiivi”. Panu tuntuu myös kuvittelevan, että kirjoitukseni rotujen älykkyyseroista ja tyttöjen ja poikien koulumenestyksistä olisivat jotenkin keskenään ristiriitaisia. Tässä Panu on väärässä. Rotujen älykkyyserot ovat mitattua faktaa. Tyttöjen ja poikien koulumenestyserot ovat mitattua faktaa. Syyt näille eroille ovat sen sijaan toistaiseksi kiistanalaisia. Sekä puhtaasti biologinen, että puhtaasti ympäristösyistä johtuva selitys on mahdollinen. Minä en kirjoituksissani ole ottanut kantaa siihen kumpi selitysmalli on oikea. Totean kyllä sen, että tyttöjen ja poikien osalta ei ole olemassa todistusaineistoa joka puoltaisi biologista selitysmallia keskiarvojen erotuksen osalta.
Tyttöjen ja poikien välinen ero koulumenestyksessä on muuten kiinnostava esimerkki yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyvästä kaksoisstandardista. Vallitsevassa diskurssissa miesten ja naisten väliset tilastolliset erot johtuvat naisten alistetusta asemasta, mikäli erotus on sellainen että naisten asema on miehiä heikompi. Ajatusta, että ero voisi johtua biologisista eroavuuksista sukupuolten välillä, pidetään automaattisesti taantumuksellisena ja tuomittavana. Mikäli miesten asema on heikompi, ei ero vallitsevassa diskurssissa johdukaan sorrosta, vaan vaihtoehtoisesti joko biologiasta tai ”miesten omasta tyhmyydestä”, mitä tämä sitten tarkoittaakin.
Milton Friedman
Milton Friedman on kuollut.
Friedman oli yksi aikakautemme merkittävimmistä kansantaloustieteilijöistä. Paitsi monetarisminin isä ja nobelisti, hän oli myös taitava kirjoittaja, joka osasi kansantajuisesti kertoa miksi vapaa markkinatalous on ylivoimainen hyvinvoinnin luoja.
Fortumin optiot
Aamun Hesarissa haukutaan taas Fortumin optioita. Alan suoraan sanoen kyllästyä aiheeseen, ja erityisesti harrastettuun huonoon argumentointiin. Fortumin optiojärjestelmää saa toki kritisoida. Siinä on monia heikkouksia. Ensinnäkin se palkitsee puhtaasta sähkön markkinahinnan noususta johon yrityksen johto ei voi vaikuttaa. Toiseksi se on mitä ilmeisimmin liian laaja. Sellaisetkin henkilöt joilla ei voi olla juuri mitään vaikutusta yrityksen kokonaismenestykseen ovat ohjelman piirissä. Kolmanneksi, yhtiöstä irtisanottujen tai irtisanoutuneiden säilyminen ohjelman piirissä on hiukan erikoista. Tämä viimeinen on kyllä sillä tapaa ymmärrettävää, että koska irtisanomissuoja koskee myös ylintä johtoa, päädytään irtisanotuille yleensä maksamaan jonkinlainen kipuraha. Kipurahan maksaminen optioina saattoi aikanaan vaikuttaa edulliselta ratkaisulta, eihän optioiden antaminen aiheuta yhtiölle lainkaan suoraa kulua.
Hölmöä kritiikkiä on sen sijaan väittää että Fortum on monopoliyhtiö. Fortum ei ole monopoliyhtiö, vaan se myy sähköä markkinoilla, joita voi perustellusti väittää erittäin kilpailluiksi. Sähkön markkinahinta elää päivittäin, eikä Fortum onnistu saamaan sähköstä yhtään sen korkeampaa hintaa markkinoilla kuin kukaan mukaan sähköntuottaja. Kaiken lisäksi tämä monopoliargumentti on ristiriidassa sen argumentin kanssa, että Fortumin johto hyötyy
markkinahintojen noususta.
Toinen ärsyttävä epäjohdonmukaisuus on se, että Sammon johtoa ei kritisoida. Fortum on pörssinoteerattu yhtiö jonka suurin omistaja on Suomen valtio (51%). Sampo on pörssinoteerattu yhtiö jonka suurin omistaja on Suomen valtio (14%). Verotiedoista selviää, että ansiotulojen osalta suurituloisimpien top 20:ssä on viisi Fortumin nykyistä tai entistä johtajaa ja kolme Sammon nykyistä johtajaa. Kuvittelisi, että Sampo saisi osansa ryöpytyksestä, mutta ei. Lehdistö on päättänyt, että Lilius on roisto ja Wahlroos on sankari, joten tämä on se tarina joka kerrotaan.
Oma mielipiteeni on, että molemmat herrat ovat hyviä yritysjohtajia. Suomen valtio sen sijaan on vähän lepsu omistaja.
Tunnisteet: Hesari, Ilmastonmuutos, Talous
Jos ei veikkaa ei voi voittaa
Toisaalta jos ei veikkaa, niin ei veikkaa väärin. Veikkaukseni Yhdysvaltojen vaalituloksesta meni pieleen. Demokraatit saivat enemmistön edustajainhuoneessa. Senaatin osalta tilanne on vielä auki. Tilanne on 49-49 kun kaksi paikkaa on vielä epävarmoja. Koska tasatilanteessa varapresidentti Cheneyn ääni ratkaisee, pitäisi demokraattien voittaa molemmat jäljellä olevat paikat, jotta he saisivat enemmistön.
Wall Streetin reaktio vaalitulokseen on ollut negatiivinen. Sijoittajat siis näyttäisivät uskovan demokraattien hoitavan maan taloutta huonommin kuin republikaanien. Demokraatit sen sijaan ovat riemuissaan. Kalifornialaisesta Nancy Pelosista tulee ensimmäinen nainen edustajainhuoneen puhemiehenä. Veikkaan aikamoista rähinää lähivuosiksi, sillä Pelosi on ehkä Yhdysvaltojen vihatuin nainen. Edes Hillary Clinton ei herätä yhtä voimakasta inhoreaktiota republikaaneissa kuin rouva Pelosi.
Tunnisteet: Ulkomaat
Yhdysvaltojen vaalit
Yhdysvalloissa on tänään vaalipäivä. Valittavana on kaikki 435 edustajainhuoneen jäsentä, 33 kaikkiaan sadasta senaattorista ja 36 kuvernööriä. Tärkeä päivä siis paitsi Yhdysvalloille, niin myös muulle maailmalle. Vaikuttaahan vaalien tulos Yhdysvaltojen ulkopolitiikan linjan kautta koko maailmaan.
Tyypillinen hiukan vasemmalle kallellaan oleva suomalainen toimittaja toivoo tietysti republikaaneille rökäletappiota. Lehdistö onkin innokkaasti raportoinut republikaanien vaikeuksista ja demokraattien selvästä johdosta mielipidetiedusteluissa. Veikkaan kuitenkin että toiveajattelu värittää uutisointia. Viime presidentinvaaleissa voitin useammankin vedon kun laitoin rahani likoon Bushin puolesta. Veikkaan että nytkin demokraatit joutuvat pettymään. Demokraatit epäilemättä saavuttavat republikaanien etumatkaa kongressien molemmissa kamareissa, mutta veikkaan että republikaanit säilyttävät enemmistön kummassakin. Tiedän olevani tällä veikkauksellani vähemmistössä paitsi Suomessa niin myös Yhdysvalloissa. Huomenna tiedämme ainakin jossakin määrin miten kävi. Lopullinen tulos ratkaistaan valitettavasti vasta oikeudessa. Kumpikin osapuoli on nimittäin värvännyt kasapäin juristeja valvomaan vaalien oikeellisuutta. Pienintäkin virhettä tullaan käyttämään hyväksi, mikäli vaalien tulos ei miellytä.
Tunnisteet: Ulkomaat
