24.10.05

Minusta on tullut konservatiivi

Minusta on tullut konservatiivi. Kymmenen vuotta sitten olin pesunkestävä libertaristi. Vastustin veroja, asevelvollisuutta, monopoleja ja huumeiden kriminalisointia. Ikä on hiljakseen muuttanut minua konservatiivisemmaksi. En edelleenkään pidä veroista, mutten pidä verotuksen poistamista kokonaan edes teoreettisena mahdollisuutena minun elinaikanani. Huumeiden kriminalisointi ei välttämättä ole yhdenmukaista yksilönvapauksien kanssa, mutten suoraan sanoen usko että kansalaisten hyvinvointi paranisi dekriminalisoinnillakaan. Huumeiden käyttö ylipäänsä on mielestäni typerää ja hyvin epäsuotavaa toimintaa enkä jaksa taistella sellaisen toiminnan puolesta. Monopoleja ja asevelvollisuutta sentään vastustan yhä.

Perhearvoissa minusta on tullut oikein perinteinen konservatiivi. Uskon perinteiseen avioliittoon ja siihen, että ’uusperheet’ ja yksinhuoltajaperheet ovat yhteiskunnan kannalta kielteinen ilmiö. En pidä homoliittojen rekisteröintiä erityisen hyvänä ideana ja vastustan hedelmöityshoitoja lesbopareille. Amerikkalaishenkisen uskonnollisen oikeiston kelkkaan en sentään vielä ole hypännyt, enkä ole liittynyt abortinvastustajiin.

Miten tässä näin kävi? Opiskelijana oli vielä helppo uskoa aukottomaan teoriaan. Nimimerkkini esikuva Robert Nozick jätti lähtemättömän jäljen opiskelijan päähän todistaessaan, että vain minimivaltio on moraalisesti oikeutettu. Elämänkokemuksen karttuessa arkielämän todistusvoima alkaa hiljakseen olla suurempi. Kun teoria ja arkikokemukset eivät vastaakaan toisiaan, voi teoriaakin olla syytä täsmentää.

Pidän yhä Nozickin ajattelusta. Utopiana ja yleisenä ohjenuorana se on hyvä. Koko totuutta siitä ei kuitenkaan löydy.