Väyrynen työperäisestä maahanmuutosta
Huomaan olevani Paavo Väyrysen kanssa samaa mieltä. Mikäli samaa mieltä oleminen toistuu, lienee syytä hakeutua hoitoon.
Aiheena on siis työperäinen maahanmuutto, josta Väyrynen
sanoo: "
- Kansainvälinen työnjako toteutuu markkinoiden ja kilpailun kautta. Suomessakin talous on kasvanut voimakkaasti, vaikka meiltä on siirretty runsaasti työpaikkoja halvan työvoiman maihin, hän sanoo.
Kiina-ilmiöstä huolimatta Suomessa vallitsee jo nyt joillain aloilla työvoimapula. Siksi julkiseen keskusteluun on myös nostettu termi ”työperäinen maahanmuutto”. Väyrynen suhtautuu asiaan skeptisesti.
- Ajatukseni on, että olisi järkevämpää edesauttaa sitä, että sellainen työ, jolle Suomessa ei ole tekijöitä, siirtyisi muualle. Eli ettemme tietoisesti ryhtyisi edistämään laajamittaista työperäistä maahanmuuttoa, sillä siihen liittyy omia ongelmia, hän sanoo.
Aasian halpamaiden vetovoiman kasvulla on rajansa. Väyrysen mukaan jo nyt esimerkiksi Kiinassa on nähtävissä, että työvoimakustannukset ovat nousussa ja työtä on siirtynyt sieltä muihin Kaukoidän maihin, kuten esimerkiksi Vietnamiin ja Filippiineille.
- Näissä maissa lähtötaso on alhainen, joten talouskasvu on nyt voimakasta. Vähitellen toimeentuloerot eri maiden välillä kuitenkin kaventuvat. Näinhän se työnjako toimii, hän sanoo."
En usko, että suurisuuntaiseen työperäiseen maahanmuuttoon on tarvetta tai mahdollisuuksia. Toki koulutetut työn perässä muuttavat ihmiset ovat tervetulleita, eikä heidän tänne tulemistaan ole syytä kohtuuttomasti rajoittaa. Koko Eurooppa kärsii kuitenkin täsmälleen samasta ongelmasta kuin Suomikin, joten koulutettua työvoimaa ei juurikaan ole tarjolla. Kouluttamatonta työvoimaa on tietysti tarjolla rajattomasti, mutta tutkimusten mukaan tällainen työvoima on kansantaloudelle
nettokustannus.
Tunnisteet: Politiikka, Väestörakenne
Myytinmurtaja
Kolmosella on pyörinyt ohjelma nimeltä
Myytinmurtajat. Ohjelman ideana on tutkia erilaisten huhujen ja urbaanilegendojen paikkansapitävyyttä empiirisesti. Useimmat tarinat "murretaan", eli todetaan että ne eivät kertakaikkiaan ole mahdollisia.
Ajattelin aloittaa samantyyppisen juttusarjan erilaisista netissäkin pyörivistä uskomuksista. Tutkimusmetodi ei kuitenkaan ole empiristinen, vaan aion keskittyä myytteihin jotka pystyy todentamaan kirjallisista lähteistä.
Syynä juttusarjaan on, että törmään tuontuostakin väitteisiin, jotka eivät minun arkijärkeni mukaan vaikuta tosilta ja joita olisi kiva lähteä oikomaan, mutta joihin minulla ei riitä intoa kirjoittaa laajempaa juttukokonaisuutta.
Ensimmäinen myytti on, että
raiskaaja on yleensä oma puoliso. Myytti on esitetty tässäkin blogissa
erään kommentoijan toimesta. Usein myytti esiintyy myös hiukan pehmeämmässä muodossa, jonka mukaan
raiskaaja on yleensä tuttu, esimerkiksi puoliso, ystävä tai työtoveri.
Poliisille ilmoitetuissa raiskauksissa tekijällä on uhriin "intiimi tai muu läheissuhde"
vain 13,2 prosentissa tapauksista. Valtaosan raiskauksista näyttäisi siis tekevän joku muu kuin puoliso. Tekijä on tuttava 23,2 prosentissa tapauksista ja 24,6 prosentissa tapauksista kyseessä on tutustumistilanne. Täysin tuntematon tekijä on vain 26,5 prosentissa tapauksista. Poliisin tilastojen mukaan myytti on siis perätön. Alle puolessa tapauksista raiskaaja ja uhri tuntevat toisensa entuudestaan. Usein raiskaaja on ravintolaillan aikana tutuksi tullut yhden illan tuttu.
Toisaalta tiedämme, että suurta osaa raiskauksista ei ilmoiteta poliisille. Voisiko olla niin, että puolison tekemiä raiskauksia ei ilmoiteta? Avuksi tulee
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Tutkimuksen mukaan viimeisen 12 kuukauden aikana 2 prosenttia parisuhteessa elävistä naisista on joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi puolison toimesta ja 2,8 prosenttia parisuhteen ulkopuolella. Tälläkään mittarilla raiskaaja ei siis tyypillisesti ole puoliso.
Myytti on murrettu.
Tunnisteet: Myytit
Tuomioja eksyksissä
Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja haukkuu puolustusministeri Häkämiehen puheen yksipuoliseksi ja kritisoi Häkämiestä myös siitä, että puhetta ei oltu käyty etukäteen läpi Presidentin kanssa: "Kukaan ei myöskään odottanut, että suuren maan voimapolitiikkaa, varustautumista ja taipumusta unilateralismiin arvosteleva ministeri olisi ottanut esimerkikseen isäntämaata, joka tässä suhteessa näyttää huonoa esimerkkiä koko maailmalle. Se olisi ollut yhtä väärä paikka asialle kun oli USA:n kainalo sellaiselle yksipuoliselle Venäjän arvostelulle, johon Häkämies arvovaltaista foorumiaan käytti.
Kiinnostava kysymys on, kuinka pitkälle Katainen ja Kokoomus tukevat puolustusministerin esiintymistä. Kokoomuksen nimissä voi tietenkin puhua mitä ja missä tahansa, mutta pääministerin luulisi jo puuttuvan siihen mitä hallituksen nimissä esitetään ulkomailla. Jokin raja on myös sillä paljonko puolustusministeri voi maailmalla tuuletella käymättä asioita etukäteen lävitse myös tasavallan presidentin kanssa.”
Tuomioja on onneksi väärässä. Puhe oli toimitettu presidentin kansliaan hyvissä ajoin, ja se että Halonen ei puhetta ollut nähnyt johtui puhtaasti presidentin ja presidentin kansliapäällikön kyvyttömyydestä. Syylliseksi ilmoittautui kansliapäällikkö Viinanen, mikä on lievästi koomista. Halonenhan on painottanut Presidentin valtaoikeuksia ulkopolitiikan johtatajana. Kuitenkaan hän ei löytänyt aikaa lukea puolustusministerin puhetta maailman ainoassa suurvallassa. Viikko-ohjelman mukaan esimerkiksi maanantaina näyttäisi olleen aika hyvin aikaa (=ei ohjelmaa).
Puhe sinänsä on maltillinen ja nähdäkseni linjassa Suomen virallisen linjan kanssa. Katseet on 80-lukulaiseen tyyliin suunnattu neuvostovastaiseksi tulkittuun kappaleeseen "In general, Finland is privileged to be located in one of the safest corners of the world. However, given our geographical location, the three main security challenges for Finland today are Russia, Russia and Russia. And not only for Finland, but for all of us." Tämä lausehan on tietysti totta, mutta sehän tekee sen sanomisesta erityisen tuomittavaa.
Tunnisteet: Politiikka
Flynnin ilmiö
Steve Sailer kirjoittaa James R. Flynnin
uudesta kirjasta. Flynn on se tutkija jonka mukaan
Flynnin ilmiö on nimetty, ei siis mikään ihan turha mies.
Erityisen mielenkiintoinen on löydös, että ÄO-raakapisteiden nousu ei ole tapahtunut tasaisesti testien eri osa-alueilla, vaan erityisesti visuaaliseen logiikkaan keskittyvät testitulokset ovat nousseet.
Tunnisteet: Älykkyys
