BKT:n tiheys
Gallup, Sachs ja Mellinger ovat tehneet kiehtovan
kartan maailman tuotannon maantieteellisestä jakautumisesta. "BKT:n tiheys" lasketaan kertomalla BKT per capita väestöllä per neliökilometri. Kartasta voi vetää muutamia mielenkiintoisia johtopäätöksiä.
1) Maailmassa on melko pitkään ollut, ja suurelta osin yhä on muutama melko suppea alue, jolla tapahtuu valtaosa taloudellisen lisäarvon tuotannosta. Näistä tärkeimmät ovat keskinen Eurooppa, eli akseli Pohjois-Italiasta Saksan kautta Iso-Britanniaan, sekä Koillis-Aasia, eli Japani, Korea ja Pohjois-Kiina.
2) Valtaosa maapallosta ei sovellu tehokkaaseen taloudelliseen toimintaan.
3) Intia kykenee elättämään valtavan populaation minimaalisella pääomalla. Mikäli kulttuuri ja lainsäädäntö mahdollistaisi tehokkaan kaupan ja pääoman kertymisen Intia olisi maailman johtava talous.
Tunnisteet: Talous
Luomisen tuska
Edellisestä postauksesta on jo 20 päivää, eikä tässäkään viestissä ole varsinaista asiaa. Pahoittelen. Olen luomisen kriisissä. Mieleeni ei ole tullut uusia, kiinnostavia teemoja joista voisin kirjoittaa. Myöskään uusia kiinnostavia tutkimuksia tai tilastoja ei ole tullut vastaan. Kotimainen politiikka on tuntunut lähinnä puuduttavalta, joten en ole sitäkään jaksanut kommentoida. Olen siis joutunut pohtimaan, että kirjoitanko jotain tyhjänpäiväistä, vai enkö kirjoita mitään. Päädyin sitten vihdoin kirjoittamaan jotain tyhjänpäiväistä.
Vakavammin sanottuna, olen myös miettinyt blogin tulevaa "toimituspolitiikkaa". Nykymallissa tekstit jakautuvat karkeasti kolmeen ryhmään: 1) Jonkun tutkimuksen tai tilaston esittely ja kommentaari ja/tai oman näkemykseni esittely, 2) Poliitikon tai muun mielipidevaikuttajan tekstin kommentointi ja 3) Linkkejä mielenkiintoisina pitämiini blogeihin.
Kirjoitustyyppi 1 on itselleni selvästi kiinnostavin, mutta myös työläin. 2-ryhmä on helppo ratkaisu, mikäli joku sattuu sanomaan jotain mitä edes viitsii kommentoida. Tämä on yllättävän harvinaista. 3-ryhmä on helppo, siltä osin kuin blogeja lukee joka tapauksessa.
En oikein osaa päättää jatkanko nykypainotuksella, vai pitäisikö jonkun ryhmän painoarvoa kasvattaa. Jatkan asian pohdiskelua. Asiaan saa pyrkiä vaikuttamaan.
P.S. Perjantaina julkaistaan IPCC:n uusi raportti ilmastonmuutoksesta. Sitä nyt ainakin pitää kommentoida, kunhan löydän jostakin aikaa paneutua raporttiin.
Parempaa lukemista
Sir Nicholas Stern on kirjoittanut
raportin ilmastonmuutoksen kustannuksista. Hämmästyttävästi raportin tulokset perustuvat äärimmäisen matalan, likimäärin nollan suuruisen diskonttokoron käyttöön. Asymmetrical Information on
kriittinen metodologian suhteen. Itsekin olen vähän eri mieltä Sir Nicholaksen kanssa. Yksinkertaistettuna raportti pitää tuhannen vuoden päästä syntyvän nykyään Malediiveilla elävän henkilön jälkeläisen materiaalista hyvinvointia täsmälleen yhtä tärkeänä kuin minun materiaalista hyvinvointiani.
Henkilökohtaisesti olen kyllä haluton luopumaan Teneriffanmatkastani, että tämä ehkä tuhannen vuoden päästä syntyvä henkilö voisi myös käydä Teneriffalla. Tietäen nimittäin että tuhat vuotta sitten elänyt esi-isäni eli materiaalisessa mielessä käsittämättömän paljon minua köyhempää elämää, mutta oli todennäköisesti aivan yhtä onnellinen kuin minäkin, tuntuu erikoiselta että minun pitäisi laskea elintasoani tämän hypoteettisen tulevaisuuden henkilön elintason nostamiseksi. Onko Sir Nick aivan varma, että hänen onnellisuutensa lisääntyy?
Nolladiskonttokoron käytöllä on myös muita kiinnostavia seuraamuksia. Esimerkiksi kaikki satsaukset fuusioenergian tutkimukseen ovat kannattavia, mikäli niillä on mitään onnistumisen edellytyksiä.
Toisaalla
Jamie White on kirjoittanut pari uutta tekstiä. White
kritisoi ihmisoikeuksien laajentamista koskemaan yhä uusia asioita, esimerkiksi materiaalista hyvinvointia.
Harvakseltaan julkaiseva tilastotieteilijä
Le Griffe du Lion on tehnyt
uuden analyysin, joka hyödyntää normaalijakauman ominaisuuksia nokkelalla tavalla. Kiinnostavin löydös on, että miehet ovat kuin ovatkin naisia älykkäämpiä, tosin vain 2,43 ÄO pisteen verran. Käytännössä tämä tarkoittaa, että satunnaisen naisen todennäköisyys olla satunnaista miestä älykkäämpi on 45 prosenttia. Koska naisten ÄO:n jakauma on miesten jakaumaa kapeampi, on naisten osuus jakauman ääripäissä miehiä pienempi.
Ylen TV-uutisten politiikan toimituksen päällikkö Olli Ainola pitää hyvää
blogia.
Tuomioja väärässä
Erkki Tuomioja, jota olen tottunut pitämään mielipiteistään huolimatta ihan fiksuna miehenä on vaalihuumassaan innostunut puhumaan läpiä päähänsä. Demarissa 4. tammikuuta julkaistussa
jutussaan Tuomoja kirjoittaa: "Tästä ajattelusta on mm. seurannut se, ettei Suomessa ole läheskään samassa määrin haluttu käyttää julkisen sektorin työllistämismahdollisuuksia kuin esim. Ruotsissa. Päinvastoin; tavoitteena on paremminkin se, että kaikki yksityisen sektorin työpaikkavitsaukset pätkätöistä eläketurvattomuuteen ja keskinäisestä kyräilystä optioihin olisi tuotava myös julkiselle sektorille. "
Kuten Jyrki Kasvikin omassa blogissaan
totesi, Tuomiojan täytyy tietää, että pätkätyöt, kyräily ja optiosähläilyt ovat nimenomaan julkiselle sektorille tyypillistä toimintaa. Julkinen sektori on ylivoimaisesti suurin pätkätyösuhteiden käyttäjä ja työilmapiiri on on julkista sektoria huonompi ainoastaan evankelis-luterialisesssa kirkossa. Kiistanalaisia optiojärjestelyjä on lähinnä tehty demarivetoisten hallitusten voimin valtio-enemmistöisiin yhtiöihin. Eläketurvattomuuden osalta en tiedä mihin Tuomioja viittaa. Ehkä Erkki ei tiedä että eläkelaskentamallia on viime vuosina muutettu niin, että
eläkettä kertyy koko työuralta työsuhteiden kestosta riippumatta?
Tunnisteet: Politiikka
Kuolema korjaa satoaan
Vuosittain kuolee vajaat 50.000 ihmistä. Me kaikki kuolemme joskus, eli kuolleisuus on sata prosenttia. Yleensä nuoren ihmisen kuolemaa pidetään ikävämpänä kuin vanhan. Tämä on loogista – nuoren kuollessa menetetään enemmän potentiaalisia elinvuosia. Mikä kuolinsyy sitten aiheuttaa eniten elinvuosien menetyksiä? Tunnetusti syöpä sekä sydän- ja vererkiertoelinten sairaudet ovat yleisimpiä kuolinsyitä, mutta toisaalta ne korjaavat lähinnä vanhoja ihmisiä.
Menetetyissä elinvuosissa erilaiset tapaturmat ovat merkittävämpi tekijä. Eri tapaturmaluokista ylivoimaisesti puhutuin on liikenneonnettomuudet (l.
maakuljetustapaturmat). Nämä ovat kuitenkin varsin pieni kuolleisuuden aiheuttaja.
Muut tapaturmat, jotka tyypillisimmin ovat putoamisia ja kaatumisia, ovat yleisin tapaturmaisen kuoleman aiheuttaja. Toinen merkittävä ryhmä on
itsemurhat. Ryhmästä
muut ulkoiset syyt löytyvät mm. väkivaltarikokset, jotka siis kokonaiskuolleisuuden kannalta ovat käytännössä merkityksettömiä.
Toinen tilasto samasta lähteestä kertoo meille alkoholin aiheuttamat kuolemantapaukset. Alkoholi aiheuttaa yhteensä noin 40.000 elinvuoden menetykset. Nämä sijoittuvat yllä olevassa graafissa suurelta osin ruuansulatuselinten sairauksiin (kirroosi) loppujen tapausten ollessa esimerkiksi akuutteja alkoholimyrkytyksiä.
* Graafeissa on oletettu, että "tavoite-elinikä" on 75 vuotta. Mikäli kuolema on tapahtunut aiemmin, on tämä laskettu menetetyksi elinvuodeksi.
Tunnisteet: Väestörakenne
Uusituvien luonnonvarojen käyttö ei hidasta ilmastonmuutosta
Päivän Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla Antti Kivimäki kirjoittaa ilmastonmuutoksesta. Jutun pääteesi on, että koska fossiiliset polttoaineet ovat selvästi halvimpia energialähteitä, ne tullaan joka tapauksessa käyttämään loppuun. Koska näin on, ei vaihtoehtoisten energialähteiden (tuuli, aurinko) käyttö vaikuta hiilidioksidipäästöihin lainkaan, vaan nämä energiamuodot ainoastaan lisäävät maailman kokonaisenergiankulutusta. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ei siis pidä pyrkiä korvaamaan fossiilisia polttoaineita muilla energialähteillä, vaan käyttää polttoaineita niin, että hiilidioksidipäästöt otetaan talteen ja tallennetaan esimerkiksi maaperään.
Olen kirjoittajan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kaiken lisäksi hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen olisi jo nykyteknologialla halvempi keino hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen kuin esimerkiksi tuulienergia. Aiheesta on kirjoittanut hyviä selvityksiä esimerkiksi professori Lars Strömberg Chalmersin teknisestä korkeakoulusta Göteborgissa.
Tunnisteet: Ilmastonmuutos
