Budjetti 2007
Valtiovarainministeriön sivulta löytyy vuoden 2007 talousarvioesitys, eli budjettina yleisemmin tunnettu asiakirja. Samalta sivulta löytyy myös
budjettikatsaus, joka on mielenkiintoista luettavaa. Pari poimintaa:
Sivu 2:
1) Sekä hallitus että pääoppositiopuolueet ovat olleet liikuttavan yksimielisiä siitä, että nyt veroja on alennettu niin reippaasti, että vuonna 2007 ei merkittäville veronalennuksille ole tarvetta. Taulukosta käy kuitenkin ilmi, että verojen ja sosiaaliturvamaksujen osuus BKT:stä on lähestulkoon muuttumaton. Vuodesta 2003 ne ovat laskeneet kokonaista 0,9 prosenttiyksikköä, eli 0,225 prosenttiyksikköä vuodessa. Vahvasta noususuhdanteesta huolimatta verotusta ei siis ole pystytty keventämään lainkaan.
2) Elämme vahvaa nousukautta. Nousukaudella julkista velkaa pitäisi pystyä pienentämään, koska laskukaudella se ei ainakaan onnistu. Kuitenkin julkinen velka absoluuttiseti mitattuna kasvaa. Kansantalouden kasvu sentään pienentää velan BKT-osuutta.
Sivu 9:
Sosiaaliturvamaksut ovat hiipineet isoksi tuloluokaksi julkisyhteisöjen tilinpidossa. Jo liki 23 prosenttia tuloista tulee niistä. Ainoastaan tulo- ja varallisuusverot (34%) ja arvonlisä- ja muut välittömät verot (27%) ovat suurempia. Verokeskustelun ohjaaminen tuloveroon lienee tarkoitushakuista. Muita maksuja voi korotella julkisuudelta piilossa.
Sivu 14:
Palkkatulon veroaste on hiljakseen laskenut vuodesta 1994 lähtien. Muut verot ovat ilmeisestikin nousseet vastaavasti koska kokonaisveroaste on lähestulkoon muuttumaton.
Sivu 15:
Huoltosuhde, eli lasten ja vanhempien määrän suhde työikäiseen väestöön heikentyy voimakkaasti vuodesta 2010 lähtien. Veikkaan että tämä tulee heijastumaan moniin asioihin. Sosiaaliturvamaksut ja eläkevakuutusmaksut nousevat. Hoivapalvelujen tuotanto tulee kriisiytymään. Jo luvattuja etuuksia (eläkkeet, sairaan- ja vanhustenhoitopalvelut, jne) tullaan heikentämään. Luulen että hoitopalveluihin tulee entistä enemmän tarveharkintaa. Voi olla, että tulevaisuudessa julkisin varoin kustannettua hoitoa ei saa, mikäli yksityisen puolen palveluihin on varaa. Yksi veroprogression muoto tämäkin. Kun reaalitaloudellinen fakta on, että yhä pienempi osa tekee työtä, ei arjen ongelmiin voi löytyä ratkaisua edes hyvällä finanssitaloudella.
Tunnisteet: Talous
Suvaitsevaisuudesta
Ilkka Kokkarisen tapaus herätti minussa tunteen, kuin olisin kuullut tämän tarinan aikaisemminkin. Ja niinhän minä olinkin. Jussi-Halla Aho, joka on myös akatateeminen omalla nimellään kirjoittava bloggaaja
yritettiin vaientaa vuonna 2005. Tuo yritys ei onneksi onnistunut, vaan Halla-Aho on tietääkseni yhä töissä yliopistolla ja on nyt myös kansanedustajaehdokas.
Sananvapaus on tärkeää. Sananvapaus ei sinänsä pidä sisällään sitä, etteikö sanomisistaan voi joutua vastuuseen. Jos ihminen puhuu typeryyksiä, kanssaihmisillä on oikeus kutsua häntä typerykseksi. Suvaitsevaisuuteen sen sijaan kuuluu myös omien arvojen kanssa poikkeavien mielipiteiden hyväksyminen. Ihminen joka on eri mieltä, voi siitä huolimatta olla hyvä tutkija tai opettaja.
Tunnisteet: Sananvapaus
Mielipidepoliisi voitti
Sixteen Volts on lopettanut toimintansa. Blogin kaikki kirjoitukset on poistettu, ja niiden tilalla on yksi viimeinen viesti, jonka otsikko on The End. Orwellia mukaillakseni, meillä on sananvapaus, mutta joillain on sitä hiukan vähemmän. Toivon että Ilkka ei ole lopullisesti lopettanut bloggaamista, vaan ehkäpä jatkaisi entisellä linjallaan, mutta pseudonyymin suojassa. Viimeisen viestin kommentit kannattaa lukea läpi. Ne ovat osin haikeita, osin koomisia. Erityisesti Sarah Landaun kommentti saavuttaa Orwellilaisuudessaan uskomattomat sfäärit.
Tunnisteet: Sananvapaus
Mielipidepoliisi iskee taas
Ilkka Kokkarinen, joka kirjoitti aiemmin
Lovelacen testi -blogia ja nykyään mainiota englanninkielistä
Sixteen Volts -blogia on joutunut feministien hampaisiin. Ilkka opettaa tietojärjestelmätiedettä Ryerson Universityssä. Nyt
paikallinen opiskelija on usuttanut yliopiston hallintoelimet ja
opiskelijalehden Ilkan kimppuun. Saatamme piakkoin joutua jälleen todistamaan tilannetta missä väärät mielipiteet johtavat työpaikan menetykseen. Surullista.
Yleisemmän tason huomio on, että on olemassa kaksi asiaa joista kirjoittamalla joutuu lähes varmuudella jollain aikavälillä ongelmiin: ihmisrodut ja naiset. Kaikesta muusta saa kirjoittaa lähes mitä vaan ilman sen kummenpia todisteita.
Ohje bloggaajille: älä koskaan kirjoita omalla nimelläsi naisista tai muista kuin euripidisestä rodusta mitään negatiivista. Itse asiassa roduista ei oikeastaan kannata kirjoittaa mitään. Jonain päivänä joudut maksamaan sanoistasi. Miehistä ja erityisesti valkoisista miehistä sen sijaan saa kirjoittaa mitä vain pahaa ilman mitään todisteita. Alla vielä hiukan esimerkkejä oikean mielipiteen valintaan:
Miehet ovat aiheuttaneet kaikki sodat - oikea mielipide.
Naiset ovat matematiikassa keskimäärin miehiä heikompia - väärä mielipide.
Amerikkalaiset ovat pinnallisia - oikea mielipide.
Juutalaiset ovat poikkeuksellisen älykkäitä - väärä mielipide
(1).
Miehet ovat väkivaltaisempia kuin naiset - oikea mielipide
Naiset ovat tunneälykkäämpiä kuin miehet - oikea mielipide
Miehet ovat älykkäämpiä kuin naiset - väärä mielipide.
Harjoitelkaa itse oikeiden mielipiteiden muodostamista! Muutaman vuoden harjoittelun jälkeen voitte ruveta bloggaamaan omalla nimellänne!
(1) Tämä on kompa. Syy miksi juutalaista rotua ei saa kehua, on se että rodun ja älykkyyden tunnustaminen relevanteiksi konsepteiksi mahdollistaa keskustelun mustien älystä, mikä on äärimmäisen tuomittavaa.
Tunnisteet: Sananvapaus
Segregaatio
Pääkaupunkiseudulla asuu yhteensä n. 50 000 ulkomaalaista, eli ulkomaalaisten osuus väestöstä on yli viisi prosenttia. Suomen koko noin 120 000 hengen ulkomaalaisväestöstä varsin suuri osa asuu siis pääkaupunkiseudulla. Ylivoimaisesti suurin ulkomaalaisryhmä tulee Itä-Euroopasta, heitä on pääkaupunkiseudulla noin 20 000. Muita suuria ryhmiä ovat mm. pohjoismaalaiset, vajaa 6000 henkeä ja afrikkalaiset, reilut 6000 henkeä.
Minä en heitä juurikaan kohtaa. En kuollaksenikaan muista milloin olisin sanonut sanaakaan mustaihoiselle ihmiselle Suomessa. Lähikaupassani on kassalla töissä yksi ulkomaalaistaustainen, ehkä entisestä Jugoslaviasta kotoisin oleva rouva. Virolaisia olen muistaakseni tavannut joissakin palvelutehtävissä, en tosin juuri nyt muista yhtään esimerkkiä. Muutaman Suomessa asuvan venäläisen tunnen. He ovat oikein mukavia ihmisiä. Sen sijaan Somaleita, vietnamilaisia tai irakilaisia minä en kerta kaikkiaan tapaa. En kuitenkaan usko, että somalit, vietnamilaiset ja irakilaiset, joita sentään on pääkaupunkiseudulla tuhansia, olisivat eristäytyneet kaikista suomalaisista. Oletan että minä joka asun ”hyvällä alueella”, kuljen töihin henkilöautolla enkä toimi palveluammatissa kohtaan vähemmän näitä sosiaalisten ongelmien kanssa painivia ulkomaalaisryhmiä kuin vaikkapa itähelsinkiläinen sosiaalityöntekijä.
Mikähän mahtaa olla tämän segregaation vaikutus ulkomaalaismyönteisyyteen tai -kielteisyyteen? Jussi Halla-Aho
kirjoitti aiheesta taannoin, ja oli sitä mieltä että ulkomaalaisten kohtaaminen ei vähennä kielteisyyttä vaan lisää sitä. Luulen että segregaatiolla on kielteinen vaikutus myös ulkomaalaisten kotiutumiseen. Ongelmalähiö tuskin antaa kovin hyviä malleja menestyksekkäälle työuralle.
Tunnisteet: Väestörakenne
Heitä ei voi parodioida, he tekevät sen itse
Paavi piti Regensburgissa esitelmän otsikolla "
Usko, järki ja muisteluja yliopistoajoilta" Puheessaan, joka on muuten varsin kultivoituneen oloinen Paavi siteeraa Bysantin keisaria Manuel II Paleologusta: "Näytä minulle mitä uutta Muhammed toi, niin löydät vain pahaa ja epäinhimillistä, kuten hänen käskynsä levittää hänen uskoaan miekalla". Kaikki ovat varmaankin jo kuulleet mitä mieltä maailman muslimit ovat olleet siitä, että joku kehtaa vielä muistaa täallaisia 1300 ja 1400-lukujen taitteessa kirjoitettuja sanoja.
Aihe on sillä tapaa herkullinen, että eilinen uutislähetys sai pitkästä aikaa minut nauramaan ääneen. Uutisen synopsis: 1) Paavi piti puheen, jossa siteeratataan vanhaa tekstiä jossa Islamia syytetään pahaksi ja epäinhimilliseksi. 2) Muslimit kimpaantuvat kun heistä puhutaan tällaista pahaa ja päättävät ryhtyä rikkomaan paikkoja ja vaatimaan anteeksipyyntöä.
Onko todellakin niin, että mellakoivat muslimit eivät näe toiminnassa mitään koomista?
Tunnisteet: Väestörakenne
Hesari ja Plamegate
Hesari on säännöllisin väliajoin informoinut suomalaisia lukijoitaan ns.
Plamen tapauksen etenemisestä. Tässä erittäin monimutkaisessa skandaalissa on pohjimmiltaan kysymys salaisen tiedon käyttämisestä poliittisiin tarkoituksiin. Libretto lyhyesti: Vuoden 2003 puheessaan presidentti Bush sanoi Irakin yrittäneen ostaa uraania Nigeriasta. Entinen suurlähettiläs
Joe Wilson syytti lehtihaastattelussa Bushia valehtilijaksi ja kertoi käyneensä Nigeriassa CIA:n lähettämänä tutkimassa asian jo aikaa sitten ja todenneensa tiedon virheelliseksi. Jonkin ajan päästä toimittaja
Bob Novak kertoi kolumnissaan, että Wilsonin oli Nigeraan lähettänyt hänen oma CIA:ssa työskentelevä vaimonsa,
Valerie Plame.
Varsinainen skandaali syntyi siitä, että Valerie Plamen identiteetin paljastaminen on mahdollisesti rikos. Paljastiko presidentin hallinto Plamen identiteetin kostona Joe Wilsonia kohtaan? Kuka oli Bob Novakin tietolähde? Juttu on ollut demokraattien tärkeimpiä lyömäaseita jo vuosien ajan. ”Bush lied” rintanapit ja syytteet salaisen tiedon tarkoitushakuisesta poliittisesta käytöstä ovat toimineet poliittisen sodankäynnin ammuksina. Hesari on kirjoittanut aiheesta kymmeniä kertoja, otsikoiden ollessa Bushin kannalta melko masentavia: ”
Kiistellyn CIA-vuodon tutkimus aloitettiin Yhdysvalloissa”, 1.10.2003, ”
Valkoisen talon väitetty CIA-vuoto herätti paheksuntaa Yhdysvalloissa”, 1.10.2003, ”
CIA-vuoto johti Bushin lähipiiriin, Bush vaikenee Roven osuudesta CIA-vuotoon, demokraatit vaativat potkuja presidentin neuvonantajalle”, 13.7.2005 ”
Bushin hyvä ystävä pulassa”, 17.7.2005, ”
Bush lupasi erottaa CIA-agentti Plamen nimen vuotajan, Timen toimittaja paljasti vuotajaksi presidentin avustajan”, 19.7.2005, ”
Bushin avustaja Rove taas kuultavaksi CIA-vuodosta, Jupakka piinaa presidenttiä ja hänen lähipiiriään”, 8.10.2005, ”
Cheneyn avustaja sai raskaat syytteet, Libby erosi heti saatuaan syytteet CIA-vuotojupakasta, Bushin tärkeimmän avustajan Roven rikostutkinta jatkuu yhä”, 29.10.2005, ”
CIA-vuodon jäljet johtavat Valkoisen talon ytimeen, Bushin väitetään antaneen luvan sotaa tukevan, salaisen tiedustelutiedon julkistamiseen”, 7.4.2006, ”
CIA-vuotaja Rove välttynee syytteiltä”, 14.6.2006, ”CIA:n ex-agentti haastoi Cheneyn oikeuteen”, 14.7.2006”.
Jutun viimeisimmistä, kaikkein hämmästyttävimmistä
käänteistä Hesari on kuitenkin vaiennut tyystin. Vuodon jäljet eivät johtaneetkaan valkoiseen taloon. Bob Novakin lähde oli ulkoministeriön virkamies Richard Armitage ja tämä on ollut ulkoministeriön ja asiaa tutkineen erikoissyyttäjän tiedossa lokakuusta 2003 lähtien. Armitage ei ole mikään Bushin liittolainen, vaan ulkoministeriön virkamies, joka kuuluu lähinnä Bushin vastustajien leiriin. Syyttäjä on siis vuosien ajan tutkinut rikosta jonka syyllinen oli tiedossa jo ennen kuin syyttäjä nimitettiin. Bushia, Cheneytä ja erityisesti Karl Rovea on vuosien ajan julkisesti hiillostettu rikoksesta johon he eivät syyllistyneet. Huvittavaa on myös, että useat reportterit, esimerkiksi Watergatesta kuuluisaksi tullut
Bob Woodward, ovat tienneet asian todellisen laidan koko ajan, mutta eivät ole sanoneet mitään.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että syytetyksi joutuminen on uutinen, mutta syytteistä vapautuminen ei. Syyttäjä saattaa myös jatkaa tutkimuksia jutun jo ratkettua, mikäli tutkimuksilla voi saada miellyttävää julkisuutta. Lehdet saattavat myös jättää uutisia julkaisematta mikäli ne saattaisivat lehden itsensä noloon tilanteeseen. Ja Hesari julkaisee kyllä Bushille kielteiset uutiset, mutta ei välttämättä myönteisiä.
Tunnisteet: Hesari, Ulkomaat
Winston S. Churchill
Winston S. Churchill oli hämmästyttävä persoona. Ison talon poika syntyi Blenheim Palacessa, joka ei todellakaan ole mikään torppa. Ehkäpä suureellisesta synnyinpaikasta seurasi, että WSC oli ja varhain varma, että hänessä on ainesta suurmieheksi. Nopeasti mainetta alkoi kertyäkin. Churchill ehti sotia kolmessa sodassa, kirjoittaa kolme kirjaa, tulla valituksi parlamenttiin ja vaihtaa puoluetta ennen kuin hän oli täyttänyt 30. Samaan aikaan hän ehti pelata hevospooloa, kirjoittaa satoja lehtiartikkeleita ja juoda suuria määriä alkoholia. Churchillhän oli tunnetusti lähes koko elämänsä humalassa. Kaikki tämä siis tapahtui ennen vuotta 1905, jolloin varsinainen ura vasta alkoi. WSC toimi kansanedustajana yhteensä reilut 60 vuotta ja ministerinäkin useampaan otteeseen, yhteensä lähes 30 vuotta. Tunnetuin ajanjakso WSC:n elämässä on hänen pääministerikautensa 1940-1945, jolloin hän jonkin aikaa lähestulkoon yksin piti yllä Ison-Britannian ja koko läntisen maailman taistelutahtoa Hitlerin offensiivia vastaan.
Poliittisen uran rinnalla WSC ehti paitsi kirjoittaa loisteliaita puheita, niin myös mittavan ja varsin merkittävän kirjallisen tuotannon. WSC sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon 1953. Kaiken muun lisäksi tämä monilahjakkuus innostui yli nelikymppisenä öljyvärimaalauksesta ja ehti tuhertaa ainakin näin maallikon silmään aika hyviä tauluja ison pinon.
WSC:hen verrattuna suomalaiset nykypoliitikot tuntuvat kovasti laimeilta. Minun on vaikea nähdä Matti Vanhasessa tai Eero Heinäluomassa, Jyrki Kataisesta puhumattakaan Churchillmaista monilahjakkuutta. Suomen poliittisessa historiassa lähinnä Mannerheimissa ja Kekkosessa on havaittavissa samanlaista monen alan mestaruutta ja itsevarmuutta, vaikkei kumpikaan ihan Winstonmaisiin mittoihin ylläkään.
Mannerheim oli sotilas, tutkimusmatkailija ja poliitikko, joka ehti urallaan jo vaipua lähes unholaan, ennen kuin nousi Valkoisten komentajana ja myöhemmin ylipäällikkönä ja presidenttinä nuoren kansakunnan sankariksi.
Kekkonen oli urheilumies joka ehti olla anti-kommunisti, anti-oikeistolainen, ryssänvihaaja ja ryssänrakastaja, aina ajan hengen mukaan. Vaikka mieli ehti muuttua yli 70-vuotisen poliittisen uran aikana moneen kertaan, niin siitä ei pääse mihinkään että Kekkonen oli suurmies ja monilahjakkuus.
Toisaalta ehkä Suomen Churchill on sittenkin J.V. Snellman joka oli filosofi, kirjailija, lehtimies ja poliitikko. Kansallisfilosofi ehti suomalaisen kulttuurielämän dominoinnin lomassa ottaa käyttöön markan ja nostaa suomen kielen viralliseen asemaan.
Kaikki tämä tuli mieleeni lukiessani Roy Jenkinsin kirjoittamaa Churchillin elämäkertaa. Kiinnostavaa luettavaa, vaikka Right Honourable Mr. Jenkins kirjoittaakin pirullisen vaikeaa englantia. Jenkins itse on jonkinlainen mini-Churchill joka toimi Labour-puolueen kansanedustajan yli 30 vuotta, oli ministerinä useaan otteeseen, toimi Euroopan komission puheenjohtajana, perusti uuden puoleen (SDP), toimi ylähuoneen jäsenenä, ja kaiken tämän jälkeen tai aikana kirjoitti 19 kirjaa. Kaiken lisäksi mies kuulemma veti punaviintä kuin sieni.
Sympaattinen hahmo ja erinomainen Churchill-elämäkerta. Suosittelen.
