19.9.06

Segregaatio

Pääkaupunkiseudulla asuu yhteensä n. 50 000 ulkomaalaista, eli ulkomaalaisten osuus väestöstä on yli viisi prosenttia. Suomen koko noin 120 000 hengen ulkomaalaisväestöstä varsin suuri osa asuu siis pääkaupunkiseudulla. Ylivoimaisesti suurin ulkomaalaisryhmä tulee Itä-Euroopasta, heitä on pääkaupunkiseudulla noin 20 000. Muita suuria ryhmiä ovat mm. pohjoismaalaiset, vajaa 6000 henkeä ja afrikkalaiset, reilut 6000 henkeä.

Minä en heitä juurikaan kohtaa. En kuollaksenikaan muista milloin olisin sanonut sanaakaan mustaihoiselle ihmiselle Suomessa. Lähikaupassani on kassalla töissä yksi ulkomaalaistaustainen, ehkä entisestä Jugoslaviasta kotoisin oleva rouva. Virolaisia olen muistaakseni tavannut joissakin palvelutehtävissä, en tosin juuri nyt muista yhtään esimerkkiä. Muutaman Suomessa asuvan venäläisen tunnen. He ovat oikein mukavia ihmisiä. Sen sijaan Somaleita, vietnamilaisia tai irakilaisia minä en kerta kaikkiaan tapaa. En kuitenkaan usko, että somalit, vietnamilaiset ja irakilaiset, joita sentään on pääkaupunkiseudulla tuhansia, olisivat eristäytyneet kaikista suomalaisista. Oletan että minä joka asun ”hyvällä alueella”, kuljen töihin henkilöautolla enkä toimi palveluammatissa kohtaan vähemmän näitä sosiaalisten ongelmien kanssa painivia ulkomaalaisryhmiä kuin vaikkapa itähelsinkiläinen sosiaalityöntekijä.

Mikähän mahtaa olla tämän segregaation vaikutus ulkomaalaismyönteisyyteen tai -kielteisyyteen? Jussi Halla-Aho kirjoitti aiheesta taannoin, ja oli sitä mieltä että ulkomaalaisten kohtaaminen ei vähennä kielteisyyttä vaan lisää sitä. Luulen että segregaatiolla on kielteinen vaikutus myös ulkomaalaisten kotiutumiseen. Ongelmalähiö tuskin antaa kovin hyviä malleja menestyksekkäälle työuralle.

Tunnisteet: