Miksi tehdä lapsia?
Perinteisesti lasten teon primäärinen syy on ollut seksi. Seksiä on haluttu harjoittaa ja seksin seurauksena on jollain aikataululla ollut lasten syntyminen. Toinen perinteinen syy lasten hankkimiselle on ollut oma vanhuuden turva. Lapset ovat jatkaneet tilan hoitoa tai vielä varhaisempina aikoina keräilyä ja metsästystä. Samalla lapset ovat elättäneet myös vanhempansa, kun vanhempien omat voimat ovat hiipuneet.
Teknologian kehitys ja hyvinvointiyhteiskunta ovat poistaneet nämä molemmat syyt yksilön valintakalkyylista. Ehkäisy on tehnyt seksistä puhtaasti viihdettä jonka yhteys lastentekoon yhä heikompi. Tahattomien raskauksien määrä on nyky-yhteiskunnassa häviävän pieni. Seksi ei siis nykyaikana pääsääntöisesti johda lapsen syntymään. Olemme myös siirtymässä aikaan jossa seksi ei ole lasten saamisen edellytys. Koeputkihedelmöityksessä seksin ja lasten yhteys katoaa. Jos hedelmöityshoidot lesbopareille sallitaan saatamme vielä nähdä neitseellisen synnytyksen Suomessakin. Yksihän jo tapahtui nykyisen Israelin alueella pari tuhatta vuotta sitten, joten siltäkin saralta on sinänsä perinteitä.
Verovaroin kustannetut hyvinvointipalvelut lopettavat lasten roolin vanhempiensa vanhuudenturvana. Jonkun toisen lapset voivat hoitaa vanhukset, verovaroin kustannettuna. Itse asiassa hyvinvointiyhteiskunnan rooli turvaverkon ylläpitäjänä on sisäistetty niin hyvin, että useat ihmiset eivät koe minkäänlaista moraalista velvoitetta pitää huolta omista vanhemmistaan.
Lapsia ei siis nykyaikana ole pakko tehdä, eikä lasten teosta ole tuntuvaa hyötyä. Päinvastoin lapset aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Vanhempainvapaiden aiheuttamat ansionmenetykset, päivähoitomaksut ja tietysti lapsen elättämisen suorat kulut ovat erittäin merkittäviä. Ihme että lapsia tehdään edes niin paljon kuin nyt. Tämä johtunee paitsi ihmisen biologisista vanhempainvaistoista, niin myös kulttuuriimme toistaiseksi rakentuneista odotuksista. Ajan kanssa nämä odotukset muuttuvat ja lasten määrä saattaa muuttua nykyistäkin alhaisemmaksi.
Yhteiskunnan tasolla järjestelmä jossa jonkun muun lapset hoitavat vanhukset ei valitettavasti toimi. Jos kukaan ei tee lapsia, ei lopulta ole ketään hoitamassa vanhuksia. Yhteiskunta taantuu ja lopulta kuolee pois. Korvaava ihmisjoukko varmaankin löytyy jostakin täyttämään Suomen. Väestön vaihto paremmin lisääntyvään tuskin tulee tapahtumaan kovin kivuttomasti. Sellaiset yhteiskunnalliset arvot jotka takaavat korkean syntyvyyden ovat kovasti erilaisia, ja osittain ristiriitaisiakin nykyisten suomalaisten arvojen kanssa. Kun nämä kaksi kansanosaa, yksi kasvava ja yksi taantuva, yrittävät elää rinnan, ei ristiriidoilta vältytä. Näitä ristiriitoja olemme saaneet todistaa lehtien ja TV-uutisten välityksellä esimerkiksi Ranskassa.
Itse toivoisin Suomeen toisenlaista tulevaisuutta. Voisiko Suomi tavoitella lapsissakin omavaraisuutta, eikä vain viljantuotannossa?
PS. Kirjoittaja on oman osansa syntyvyyden osalta tehnyt.
Tunnisteet: Väestörakenne
Maahanmuutto ja liberalismi
Liberalismin perusajatus on yksilönvapaus. Yksilönvapauteen kuuluu myös vapaus valita asuinmaansa.
Näin ajatellen liberaalin ajatustapaan pitäisi kaiken järjen mukaan kuulua myös mahdollisimman vapaa maahanmuutto. Käytännössä ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että länsimaisiin ainakin suhteellisesti ottaen liberaaleihin maihin on myös rakennettu vahvat sosiaaliset turvaverkot, jotka tekevät näistä maista suhteellisesti ottaen äärimmäisen houkuttelevia nimenomaan alhaisen tuottavuuden ihmisille, eli kehitysmaiden kouluttamattomille massoille. Tilanne jossa maan vanha asujaimisto elättää yhä kasvavaa kurjalistoa ei ymmärrettävästi ole poliittisesti kestävä.
Käytäntö on myös osoittanut, että näiden maahanmuuttajien arvot eivät ole kovin liberaaleja. Maahanmuuttajat siis muuttavat läsnäolollaan uutta kotimaataan epäliberaalimpaan suuntaan. Ääritapauksessa tapahtuu murros jossa maahanmuuton kohdemaa muuttuu maahanmuuttajien lähtömaan kaltaiseksi ja maahanmuuttajien alkuperäiset syyt maahanmuutolle siis katoavat. Paradoksaalisesti siis liberaali demokraattinen yhteiskuntajärjestys ja liberaali maahanmuuttopolitiikka eivät sovi yhteen.
Mitä pienemmäksi valtion rooli putoaa, sitä liberaalimpaa maahanmuuttopolitiikka voi olla. Minarkistisessa valtiossa (l. minimivaltiossa joka keskittyy lähinnä sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen) maahanmuuttopolitiikka voi olla melko liberaalia, koska taloudellista vapaamatkustajamahdollisuutta ei ole. Maahanmuuton rajoittamista minarkiassa voikin perustella lähinnä kulttuurisilla kysymyksillä. Maahanmuuttajat eivät esimerkiksi välttämättä ole yhtä innokkaita ylläpitämään minarkismia kuin maan alkuperäisasukkaat. Perusajatus kuitenkin on, että minarkismi ja liberaali maahanmuuttopolitiikka sopivat varsin hyvin yhteen, kun taas hyvinvointivaltio ja vapaa maahanmuuttopolitiikka sopivat huonosti yhteen.
Paradoksaalisesti poliittiset linjanvedot menevät pääsääntöisesti juuri toisin päin. Yleisvasemmistolaiset ihmiset yleensä kannattavat sekä hyvinvointivaltiota, että ainakin osittain liberaalia siirtolaispolitiikkaa. Monikulttuurisuuden ihannointi kytkeytyy usein yleisvasemmistolaiseen ajatteluun. Oikeistolaiseen markkinatalousajatteluun sen sijaan usein yhdistyy myös negatiivisempi suhtautuminen monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttajiin.
Tunnisteet: Väestörakenne
Hajalöytöjä
Jussi Halla-Aho
kirjoittaa Pakistanilaissyntyisten poliisien korruptiosta Iso-Britanniassa. Tutkimustulos jonka mukaan pakistanilaissyntyisiin poliiseihin kohdistuu muita poliisiryhmiä enemmän valituksia ei tietenkään johda toimiin joilla pakistanilaissyntyisten poliisien toimintaa pyrittäisiin parantamaan, vaan siihen että pakistanilaissyntyisiin poliiseihin kohdistuva epäreilu kritiikki ja piilorasismi tuomitaan voimakkaasti. Kognitiivinen dissonanssi on jännittävä ilmiö.
Tieteessä Tapahtuu lehden uusi numero löytyy taas netistä. Ainakin Anu Lahtisen artikkeli
Järki ja tunteet 1500-luvun avioliittomarkkinoilla on mielenkiintoinen.
PS. Kirjoittelu on jäänyt viimeaikoina vähemmälle. Syynä on, että työ vie juuri nyt kaikki mehut. Voin vain todeta että onnettumuus saapuu harvoin yksin. Kun asiat alkavat mennä pieleen, niin ne menevät yleensä kunnolla pieleen. Asioiden kuntoon laittaminen on paljon työläämpää kuin niiden sotkeminen. Nämä kliseet kuvaavat harvinaisen hyvin työtilanettani juuri tällä hetkellä. Ehkä hommat ovat syksyllä taas kunnossa ja muillekin kuin työasioille riittää taas ajatuskapasiteettia.
Kuplan puhkeaminen
Kirjoitin 7. huhtikuuta otsikolla "
Suuri kupla" näkemästäni pörssiosakkeiden ja asuntojen hintojen yliarvostuksesta. Sen jälkeen Helsingin pörssin yleistä hintatasoa kuvaavat OMX ja OMX25 indeksit ovat pudonneet 13 ja 11 prosenttia. Asuntojen hintatason osalta tilastotiedot eivät vielä ole valmistuneet, mutta uskon että nousuvauhti on vähintäänkin hidastunut. Korot ovat jatkaneet nousuaan.
Kun ennustajanlahjani ovat osoittautuneet näin oivallisiksi, niin ennustan että pörssikurssit jatkavat mollivoittoisesti vähintäänkin ensi syksyyn asti, mahdollisesti pidempäänkin. Oma näkemykseni on, että kursseissa on vielä 10-15 prosenttia ilmaa. Tätä suurempi pudotus toteutuu ainoastaan mikäli maailmantalous kehittyy jostain syystä selvästi ennakoitua heikommin. EKP tulee jatkamaan koronnostojaan ainakin vuodenvaihteeseen asti, joten markkinakorotkin tulevat nousemaan nykytasosta. Tulemme todennäköisesti ylittämään 4 prosentin tason 12 kuukauden Euriborissa vielä ensi talven aikana.
Tunnisteet: Talous
Maailma graafeina
Uusi Googlen kehittämä työkalu
Gapminder on loputtoman hauska. Työkalun avulla voi tarkastella maailman valtioiden kehitysta x-y akselistossa. Graafi on animoitu kuvaamaan ajan kulumista.
Esitystapa nostaa talouden ja demografian kehityskaaret, sodat, ja vaikkapa AIDS-kriisin esiin erittäin elävästi. Esimerkiksi valitsemalla akseleiksi elinajanodotuksen (life expectancy) ja hedelmällisyyden (Children per woman) näemme selkeästi AIDS:in ja poliittistenkin muutosten vaikutuksen eteläisen Afrikan valtioihin 80-luvun puolivälistä alkaen.
Samassa kuvassa näkyy myös sodan ja punakhmerien vallan vaikutus Kamputseassa 60-luvun lopulta 70-luvun loppuun asti.
Parempaa lukemista
Jamie Whyte on Uusi-seelantilaissyntyinen filosofi joka on kirjoittanut pari kirjaa ja on ilmeisesti varsin arvostettu myös akateemisissa filosofipiireissä. Whyte kirjoittaa myös Times lehteen kolumneja joissa hän käsittelee osin samoja asioita kuin minäkin blogissani. Whyten kirjoitukset vain valitettavasti ovat kertaluokkaa paremmin kirjoitettuja kuin minun tekeleeni.
Esimerkiksi kirjoitus
Is your compaasion tender or tough? käsittelee samaa hyvinvointiyhteiskunnan insentiiviongelmaa josta
kirjoitin taannoin Arnold Klingiin viitaten.
A criminal absence of logic kertoo meille miksi se, että vankilasta vapautuneet vangit syyllistyvät usein uudestaan rikoksiin ei todista, että vankilarangaistus ei toimi, vaan että vankilarangaistus toimii.
Why are we all so stuck on the virtues of more social mobility? toteaa että täydellisen meritokraattisessa yhteiskunnassa sosiaalinen liikkuvuus on itseasiassa hyvin pientä, mikäli osaaminen on edes osittain periytyvää.
