Takaisin lomilta
Olin lomailemassa nettiyhteyksien tavoittamattomissa. Lomalta palattua aivot tuntuvat tyhjentyneen. Kirjoitettavaa tai kommentoitavaa ei ajankohtaisista aiheista tunnu löytyvän. Loman merkittävin suoritus oli Arthur Jensenin The g factorin lukeminen, joten pieni kirja-arvio voisi toimia lomaltapaluuruosteen poistamisena.
The g factor on älyllisten ominaisuuksien tutkimuksen perusteos, joka käy perusteellisesti läpi psykometrian historian ja viimeisimmätkin tutkimustulokset. Mikäli älykkyystutkimus kiinnostaa, teos on pakollinen hankinta. Mitään kevyttä lukemista The g factor ei ole, sillä käsiteltävät asiat ovat sekä konseptuaalisesti että matemaattisesti erittäin haastavia. Teos on kuitenkin pyritty kirjoittamaan niin, että perustilastotieteen osaamisella pystyy ymmärtämään kirjan tärkeimmän sisällön. Mikäli regressioanalyysi, korrelaatio, faktorianalyysi ja tilastollinen merkitsevyys eivät ole edes käsitteinä tuttuja, ei kirja kuitenkaan voi suositella.
Jensen on psykometrian grans old man, joka on tutkinut aihetta vuosikymmeniä. Kirja summeraa Jensenin elämäntyön. Kirjan argumentointi on huolellista, eikä ylilyöntejä liiemmin esiinny. Kiistanalaisia Jensenin näkemykset kuitenkin ovat. Jensen on varsinkin USA:n poliittisesti korrektissa ilmapiirissä kiistelty hahmo jonka tutkimustulokset ovat aiheuttaneet mm. opiskelijamielenosoituksia. Jensen uskoo vahvasti kaikkien mentaalisten testien taustalla vaikuttavaan "g-faktoriin", jota voidaan mitata esimerkiksi ÄO-testeillä. Jensenin mukaan tämä "g" on melko voimakkaasti periytyvä, muuttumaton perusominaisuus joka vaikuttaa ihmisten menestykseen elämässä. Poliittisesti tulenarin löydös on tietysti se, että USA:ssa mustat saavat keskimäärin selvästi alhaisempia tuloksia "g":tä mittaavissa testeissä. Mikään ammattirasisti Jensen ei kuitenkaan ole, vaan hänen tutkimustyönsä pääteema on "g":n tutkimus sinänsä; rotu-ulottuvuus tulee sivujuonteena.
Kokonaisuutena kirja oli mielenkiintoista, vaikkakin raskasta luettavaa. Suosittelen, mikäli aihealue kiinnostaa.
Tunnisteet: Älykkyys
Václav Havel
Václav Havel on viisas mies. Hän kritisoi EU:n päätöstä ruveta valikoimaan kutsuvieraita Kuuban lähetystöihinsä Castron toiveiden mukaan. Yleisempää viisautta sisältyy Havelin loppukaneettiin: "It is suicidal for the EU to draw on Europe's worst political traditions, the common denominator of which is the idea that evil must be appeased and that the best way to achieve peace is through indifference to the freedom of others.
Just the opposite is true: Such policies expose an indifference to one's own freedom and pave the way for war. After all, Europe is uniting to defend its freedom and values, not to sacrifice them to the ideal of harmonious coexistence with dictators and thus risk gradual infiltration of its soul by the anti-democratic mind-set.
I firmly believe that the new members of the EU will not forget their experience of totalitarianism and nonviolent opposition to evil, and that that experience will be reflected in how they behave in EU bodies. Indeed, this could be the best contribution that they can make to the common spiritual, moral and political foundations of a united Europe."
Tunnisteet: Ulkomaat
Liikenne ja markkinatalous
Olen vakaumuksellinen markkinatalousmies. Uskon Adam Smithin ideaan, että markkinoiden näkymätön käsi ohjaa omaa etuaan ajattelevat toimijat toimimaan yhteisön parhaaksi. Uskoni joutuu kuitenkin koville katsoessani Moskovan tai Pietarin liikennettä.
Kummassakin kaupungissa ruuhka on aivan käsittämätön. Lyhyeenkin matkaan voi pahimmillaan kulua aikaa tunteja. Kyllähän varsinkin Moskovassa autoja kieltämättä on paljon, mutta suurelta osin tuntuu, että ruuhka johtuu tietystä kurittomuudesta liikenteessä. Kuskit ajattelevat vain omaa etenemistään huomioimatta muita autoilijoita mitenkään. Risteykset esimerkiksi tukitaan aivan surutta ajamalla risteykseen vaikka on aivan selvää, että jonon pää estää risteyksestä läpi pääsyn. Siinä sitten seistään keskellä risteystä pysäyttäen poikkeavan kadun liikenne.
Jos autoilijat ajattelisivat yleistä etua, eli liikenteen sujuvuutta, kaikilla olisi parempi olla. Puhdas oman edun ajaminen koituu tässä tilanteessa kaikkien haitaksi.
Itse asiassa kyseessä on aika klassinen ulkoishaitta-ongelma, joka muistuttaa rakenteeltaan paljon ns. vangin dilemmaa. Kaikkien yhteistyöllä saavutettaisiin kaikkien kannalta nykytilannetta parempi ratkaisu, mutta "huijaaminen", eli risteykseen tunkeminen on jokaiselle yksittäiselle autoilijalle kaikissa tilanteissa paras vaihtoehto.
Ongelma voidaan ratkaista kahdella eri tavalla. Yksi tapa, joka on nähdäkseni käytössä vaikkapa Helsingissä on sosisaalinen paine. Risteyksen tukkimista pitää voimaakkaasti paheksua kanssa-autoilijoiden toimesta. Torvet soimaan ja sormi pystyyn, kun joku pelaa sääntöjen vastaisesti. Suomessa on myös aika voimakas yhteenpelaamisen perinne joka auttaa asiaa. Toinen tapa, joka on tietääkseni käytössä esim. New Yorkissa, on sakkojärjestelmä. Nykissä moniin risteyksiin on maalattu keltainen ruudukko. Ruudukon päälle pysähtyminen on laitonta ja poliisi on erittäin innokas sakottamaan lainrikkojia.
Kumpikin menetelmä nostaa risteyksen tukkimisen kustannusta yksittäiselle autoilijalle, ja tekee siis risteyksen tukkimisesta vähemmän houkuttelevan liikennestrategian. Liikenteen kokonaissujuvuus paranee.
New York Times liittyy Bushin kehujiin
New York Times kirjoittaa jälleen Bushin Lähi-Idän politiikan menestyksestä.
Tunnisteet: Ulkomaat
Oliko Bush sittenkin oikeassa?
Jopa eurooppalainen lehdistö ja USA:n demokraattipoliitikot alkavat olla Bushin kanssa samoilla linjoilla: hyökkäys Irakiin oli hyvä asia.
The Independent: "Was Bush right after all? As Syria pulls out of Lebanon, and the winds of change blow through the Middle East, this is the difficult question that opponents of the Iraq war are having to face."
New York Times: "Another factor, pressure from the Bush administration, has emboldened demonstrators, who believe that their governments will be more hesitant to act against them with Washington linking its security to greater freedom after the Sept. 11 attacks. The United States says it will no longer support repressive governments, and young Arabs, while hardly enamored of American policy in the region, want to test that promise"
New Mexico governor Bill Richardson (D): "Well, this is very significant. I believe the Bush Administration deserves credit for putting pressure, and saying that authoritarian regimes have to go."
The Telegraph: "Wolfowitz was right, and so was Bush, and the Left, who were wrong about the Berlin Wall, were wrong again, the only difference being that this time they were joined in the dunce's corner of history by far too many British Tories."
Walid Jumblatt (Libanonilainen Druusijohtaja ja vakaumuksellinen USA:n vastustaja): "I was cynical about Iraq. But when I saw the Iraqi people voting three weeks ago, eight million of them, it was the start of a new Arab world. The Berlin Wall has fallen."
Tunnisteet: Ulkomaat
Lähi-Idän tapahtumat
Oletteko huomanneet, että USA:n Lähi-Idän politiikka ei välttämättä olekaan täysin epäonnistunutta? USA:n sotaretkien välittömänä seurauksena Afganistanissa ja Irakissa on järjestetty vaalit, jotka kaiken lisäksi euroskeptikkojoen hämmästykseksi näyttävät onnistuneilta.
Epäsuoriksi vaikutuksisksi voinee laskea Palestiinan ja Israelin rauhanprosessin uudelleenkäynnistymisen, Syyrian joukkojen vetäytymisen Libanonista, Egyptin suunnitelmat järjestää vapaat presidentinvaalit ja Saudi-Arabian suunnitelman antaa naistenkin äänestää.
Demokratia näyttää saapuneen Lähi-Itään. Matka on vielä pitkä, mutta viimeviikkoina on tapahtunut suuria muutoksia.
Tunnisteet: Ulkomaat
Lasten köyhyys ja köyhyyden määritelmä
Unicefin tuore raportti lasten köyhyydestä OECD-maissa on saanut Suomessakin kiitettävästi
julkisuutta. Ei ihme, ovathan tulokset Suomen osalta mairittelevat: Suomessa on köyhyydessä eläviä lapsia toiseksi vähiten heti Tanskan jälkeen, vain 2,8 prosenttia.
Kovin harva on vain kyseenalaistanut tutkimuksen metodologiaa. Köyhyyden määritelmänä on käytetty suhteellista köyhyyttä, eli köyhäksi lapseksi on määritelty sellainen lapsi joka elää taloudessa, jonka tulot ovat alle puolet maan keskivertotulosta.
Käytännössä siis hyvin rikkaassa maassa köyhäksi tulee määrityä sellainenkin lapsi, joka saa hyvän ja riittävän ravinnon, käy koulua, ja jolla on esim. oma TV omassa huoneessaan. Samaan aikaan jossain hyvin köyhässä maassa köyhyysrajan yläpuolella saattaa olla lapsia joilla on puutostiloja.
Käytetty mittari on lasten köyhyyden mittaamiseen huono. Se ei mittaa köyhyyttä vaan tuloeroja. Todellista lapsiköyhyyttä pitää pystyä mittaamaan todellisen hyvinvoinnin kautta, eli esimerkiksi ravinnon, terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuudella.
Tunnisteet: Tuloerot
Kokonaisveroaste laskussa
Tilastokeskuksen
ennakkotiedon mukaan kokonaisveroaste on jälleen laskenut, ollen vuonna 2004 44,1 prosenttia. Kokonaisuutena 44,1 prosenttia on tietysti yhä aivan poskettoman korkea, mutta suunta on laskeva jo neljättä vuotta peräkkäin. Olemme nyt suunnilleen samalla tasolla kuin aivan 80- ja 90-lukujen taitteessa. Vielä on kuitenkin matkaa kultaisen 80-luvun tasolle - vuonna 1980 veroaste oli 36,1 prosenttia.
Kirjoittelin samasta veroaiheesta 8.12. merkinnässäni. Huvittavaa on, että vuoden 1980-veroaste on tässä välissä ehtinyt pudota yhden kymmenyksen! Suomen tilastollisessa vuosikirjassa on ilmeisesti muutettu laskentaperusteita, sillä veroastenumeroissa on kautta linjan pieniä muutoksia.
Tunnisteet: Verotus
