Lasten köyhyys ja köyhyyden määritelmä
Unicefin tuore raportti lasten köyhyydestä OECD-maissa on saanut Suomessakin kiitettävästi julkisuutta. Ei ihme, ovathan tulokset Suomen osalta mairittelevat: Suomessa on köyhyydessä eläviä lapsia toiseksi vähiten heti Tanskan jälkeen, vain 2,8 prosenttia.Kovin harva on vain kyseenalaistanut tutkimuksen metodologiaa. Köyhyyden määritelmänä on käytetty suhteellista köyhyyttä, eli köyhäksi lapseksi on määritelty sellainen lapsi joka elää taloudessa, jonka tulot ovat alle puolet maan keskivertotulosta.
Käytännössä siis hyvin rikkaassa maassa köyhäksi tulee määrityä sellainenkin lapsi, joka saa hyvän ja riittävän ravinnon, käy koulua, ja jolla on esim. oma TV omassa huoneessaan. Samaan aikaan jossain hyvin köyhässä maassa köyhyysrajan yläpuolella saattaa olla lapsia joilla on puutostiloja.
Käytetty mittari on lasten köyhyyden mittaamiseen huono. Se ei mittaa köyhyyttä vaan tuloeroja. Todellista lapsiköyhyyttä pitää pystyä mittaamaan todellisen hyvinvoinnin kautta, eli esimerkiksi ravinnon, terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuudella.
Tunnisteet: Tuloerot
posted by nozick @ torstaina, maaliskuuta 03, 2005
2 Comments:
OECD raportissa käytettiin tosiaankin 50%:a mediaanitulosta köyhyysrajana. Virhe olisi toki vielä kertaluokkaa suurempi, mikäli olisi käytetty keskiarvoa - tulojakaumahan on erittäin vino.
Niin, miksi syntyvyyden lasku pitäisi saada pysäytettyä? Globaalisti oikeudenmukainen ja ympäristöystävällinen ratkaisu Suomen väestörakenteen ongelmiin ei ole syntyvyyden vaan siirtolaisuuden tukeminen.
Raportissa käytetyn sinänsä puutteellisen mittarin puolustukseksi on tosin sanottava, että tutkimuksen kohteena olivat oecd-maat eli Pohjois-Korea ja muut rutiköyhät valtiota eivät kuuluneet joukkoon.
Lähetä kommentti
<< Home