29.3.05

Takaisin lomilta

Olin lomailemassa nettiyhteyksien tavoittamattomissa. Lomalta palattua aivot tuntuvat tyhjentyneen. Kirjoitettavaa tai kommentoitavaa ei ajankohtaisista aiheista tunnu löytyvän. Loman merkittävin suoritus oli Arthur Jensenin The g factorin lukeminen, joten pieni kirja-arvio voisi toimia lomaltapaluuruosteen poistamisena.

The g factor on älyllisten ominaisuuksien tutkimuksen perusteos, joka käy perusteellisesti läpi psykometrian historian ja viimeisimmätkin tutkimustulokset. Mikäli älykkyystutkimus kiinnostaa, teos on pakollinen hankinta. Mitään kevyttä lukemista The g factor ei ole, sillä käsiteltävät asiat ovat sekä konseptuaalisesti että matemaattisesti erittäin haastavia. Teos on kuitenkin pyritty kirjoittamaan niin, että perustilastotieteen osaamisella pystyy ymmärtämään kirjan tärkeimmän sisällön. Mikäli regressioanalyysi, korrelaatio, faktorianalyysi ja tilastollinen merkitsevyys eivät ole edes käsitteinä tuttuja, ei kirja kuitenkaan voi suositella.

Jensen on psykometrian grans old man, joka on tutkinut aihetta vuosikymmeniä. Kirja summeraa Jensenin elämäntyön. Kirjan argumentointi on huolellista, eikä ylilyöntejä liiemmin esiinny. Kiistanalaisia Jensenin näkemykset kuitenkin ovat. Jensen on varsinkin USA:n poliittisesti korrektissa ilmapiirissä kiistelty hahmo jonka tutkimustulokset ovat aiheuttaneet mm. opiskelijamielenosoituksia. Jensen uskoo vahvasti kaikkien mentaalisten testien taustalla vaikuttavaan "g-faktoriin", jota voidaan mitata esimerkiksi ÄO-testeillä. Jensenin mukaan tämä "g" on melko voimakkaasti periytyvä, muuttumaton perusominaisuus joka vaikuttaa ihmisten menestykseen elämässä. Poliittisesti tulenarin löydös on tietysti se, että USA:ssa mustat saavat keskimäärin selvästi alhaisempia tuloksia "g":tä mittaavissa testeissä. Mikään ammattirasisti Jensen ei kuitenkaan ole, vaan hänen tutkimustyönsä pääteema on "g":n tutkimus sinänsä; rotu-ulottuvuus tulee sivujuonteena.

Kokonaisuutena kirja oli mielenkiintoista, vaikkakin raskasta luettavaa. Suosittelen, mikäli aihealue kiinnostaa.

Tunnisteet: