Liikenne ja markkinatalous
Olen vakaumuksellinen markkinatalousmies. Uskon Adam Smithin ideaan, että markkinoiden näkymätön käsi ohjaa omaa etuaan ajattelevat toimijat toimimaan yhteisön parhaaksi. Uskoni joutuu kuitenkin koville katsoessani Moskovan tai Pietarin liikennettä.Kummassakin kaupungissa ruuhka on aivan käsittämätön. Lyhyeenkin matkaan voi pahimmillaan kulua aikaa tunteja. Kyllähän varsinkin Moskovassa autoja kieltämättä on paljon, mutta suurelta osin tuntuu, että ruuhka johtuu tietystä kurittomuudesta liikenteessä. Kuskit ajattelevat vain omaa etenemistään huomioimatta muita autoilijoita mitenkään. Risteykset esimerkiksi tukitaan aivan surutta ajamalla risteykseen vaikka on aivan selvää, että jonon pää estää risteyksestä läpi pääsyn. Siinä sitten seistään keskellä risteystä pysäyttäen poikkeavan kadun liikenne.
Jos autoilijat ajattelisivat yleistä etua, eli liikenteen sujuvuutta, kaikilla olisi parempi olla. Puhdas oman edun ajaminen koituu tässä tilanteessa kaikkien haitaksi.
Itse asiassa kyseessä on aika klassinen ulkoishaitta-ongelma, joka muistuttaa rakenteeltaan paljon ns. vangin dilemmaa. Kaikkien yhteistyöllä saavutettaisiin kaikkien kannalta nykytilannetta parempi ratkaisu, mutta "huijaaminen", eli risteykseen tunkeminen on jokaiselle yksittäiselle autoilijalle kaikissa tilanteissa paras vaihtoehto.
Ongelma voidaan ratkaista kahdella eri tavalla. Yksi tapa, joka on nähdäkseni käytössä vaikkapa Helsingissä on sosisaalinen paine. Risteyksen tukkimista pitää voimaakkaasti paheksua kanssa-autoilijoiden toimesta. Torvet soimaan ja sormi pystyyn, kun joku pelaa sääntöjen vastaisesti. Suomessa on myös aika voimakas yhteenpelaamisen perinne joka auttaa asiaa. Toinen tapa, joka on tietääkseni käytössä esim. New Yorkissa, on sakkojärjestelmä. Nykissä moniin risteyksiin on maalattu keltainen ruudukko. Ruudukon päälle pysähtyminen on laitonta ja poliisi on erittäin innokas sakottamaan lainrikkojia.
Kumpikin menetelmä nostaa risteyksen tukkimisen kustannusta yksittäiselle autoilijalle, ja tekee siis risteyksen tukkimisesta vähemmän houkuttelevan liikennestrategian. Liikenteen kokonaissujuvuus paranee.
posted by nozick @ keskiviikkona, maaliskuuta 16, 2005
2 Comments:
Kuluttajat eivät oikeasti olleet valmiita maksamaan kuluja, jotka tulevat erikoistuotteiden hyllyssäpitämisestä. Mikäs tässä oli hankalaa ja väärin?
Kyläkauppatilanne poikkeaa jossain määrin liikenteen ongelmasta, sillä kysymyksessä on selkeämmin joko nostalgisointi, tai kaupan oma hinnoitteluvirhe. Varsinainen ulkoiskustannus ei kyseessä ole.
Nostalgisoinnilla tarkoitan sitä ilmiötä, että "vanhaa hyvää" kyläkauppaa ikävöidessä kaupan hyvät puolet saavat suuren painoarvon, kun taas heikkoudet tuppaavat unohtumaan. Jos kauppa olisi todella ollut niin hyvä kuin mitä muistot todistavat, niin se olisi pärjännyt kilpailussa.
Hinnoitteluvirheellä tarkoitan sitä, että mikäli kyläkaupan hintakilpailukyky kariutui laajaan valikoimaan ja hyvään palveluun, niin valikoima oli ilmeisestikin väärin hinnoiteltu. Ne tuotteet joissa Lidl tuli kilpailemaan olisi pitänyt myydä kilpailukykyiseen hintaan, ja "palvelutuotteet" joita ei Lidlistä olisi saanut, olisi pitänyt hinnoitella kalliiksi. Näin sekä kilpailukyky, että kannattavuus olisi pysynyt hyvänä.
Vaihtoehtoisesti kyläkauppa olisi voinut reilusti ryhtyä herkkukaupaksi, joka ei edes yritä kilpailla peruselintarvikkeissa, vaan tarjoaa ainoastaan erikoistuotteita. Mikäli kyläläiset eivät ole halukkaita maksamaan erikoistuotteita erikoistuotteiden hintoja, niin sen pahempi heille.
Lähetä kommentti
<< Home