HS uutisoi virheellisesti Plamegatesta
Ei ihme että suomalaisten käsitykset Yhdysvalloista ja erityisesti George W. Bushin hallinnosta ovat kielteisiä. Valtakunnan johtava sanomalehti Helsingin Sanomat välittää toistuvasti virheellisiä tietoja joissa Bushin hallinto syytetään milloin mistäkin. Esimerkiksi 30. syyskuuta 2003 HS uutisoi otsikolla ”Valkoisen talon väitetty CIA vuoto herätti paheksuntaa” ja kirjoitti: ”Kukaan edes hallituksessa tai sen lähipiirissä ei enää pitkiin aikoihin ole väittänytkään Bushin puhuneen totta, kun hän liittovaltion tilaa koskeneessa puheessaan kongressissa viime tammikuussa sanoi Irakin tehneen rikastetun uraanin kauppoja Nigerissä.”
Lauseessa esitetään ainakin kaksi väitettä jotka eivät ole totuudenmukaisia. Bush ei ensinnäkään ole koskaan sanonut Irakin tehneen rikastetun uraanin kauppoja Nigerissä. Bush kuuluisat ”16 sanaa” kuuluvat vapaasti suomentaen: ”Iso-Britannian hallitus on saanut tietää, että Saddam Hussein on lähiaikoina yrittänyt hankkia merkittäviä määriä uraania Afrikasta”. Lauseen sisältö ei vastaa sitä mitä HS väittää. Lisäksi tämä Bushin lause on täysin totuudenmukainen. Britannian tiedustelupalvelun tietojen mukaan Saddam tosiaankin oli yrittänyt ostaa uraania Nigeriasta. Myös USA:n omat tiedustelulähteet olivat saaneet samansuuntaisia tietoja. Nyttemmin molempien maiden tiedusteluorganisaatiot ovat ruvenneet epäilemään, että ehkä Irak ei ollutkaan tosimielellä liikkeellä, mutta valehtelusta ei Bushia tässä asiassa voida syyttää.
Myöhemmin samassa artikkelissa HS kirjoittaa: ”Suurlähettiläs Wilson oli lähetetty varta vasten tutkimaan näitä väitteitä jo kesällä 2002. Hänen raporttinsa oli yksiselitteinen: väitteet ovat perättömiä.” Tämäkään väite ei ole totuudenmukainen. Wilson on julkisuudessa väittänyt tietojensa kumonneen nämä epäilyt. Tosiasiassa hänen raporttinsa CIA:lle tuki epäilyjä uraanihankinnoista. Wilson siis kertoi eri tarinaa CIA:lle kuin lehdistölle. Asia selviää esimerkiksi Yhdysvaltain senaatin tutkimuksesta sekä ns. Butler-raportista, jotka molemmat julkaistiin heinäkuussa 2004. Hesarin tiedot olivat siis vääriä, mutta korjausta ei ole näkynyt.
Lauantain HS palaa vihdoin aiheeseen. Otsikolla ”Cheneyn avustaja sai raskaat syyttet” HS raportoi ns. Plamegate jutun viimeisimpiä käänteitä. Kysymyksessä on vuonna 2003 tapahtunutta CIA-vuotoa koskeva rikostutkinta. HS mainitsee kaikkein oleellisimman asian jutun loppupuolella. Ketään ei nimittäin vieläkään ole syytetty siitä rikoksesta jota alun perin lähdettiin tutkimaan, eli siis CIA salaisen agentin henkilöllisyyden paljastamisesta.
Sen sijaan HS jatkaa virheellistä uutisointia Joe Wilsonin roolista. HS kirjoittaa: ”Wilson totesi väitteet [että Irak oli yrittänyt ostaa Nigeristä uraania] perättömiksi”. Mitään tällaista Wilson ei todellakaan todennut, kuten on ollut hyvin tiedossa jo yli vuoden ajan.
Toivottavasti tämä ei kuvasta HS:n ulkomaanraportoinnin tasoa yleisemmin.
Tunnisteet: Hesari, Ulkomaat
Minusta on tullut konservatiivi
Minusta on tullut konservatiivi. Kymmenen vuotta sitten olin pesunkestävä libertaristi. Vastustin veroja, asevelvollisuutta, monopoleja ja huumeiden kriminalisointia. Ikä on hiljakseen muuttanut minua konservatiivisemmaksi. En edelleenkään pidä veroista, mutten pidä verotuksen poistamista kokonaan edes teoreettisena mahdollisuutena minun elinaikanani. Huumeiden kriminalisointi ei välttämättä ole yhdenmukaista yksilönvapauksien kanssa, mutten suoraan sanoen usko että kansalaisten hyvinvointi paranisi dekriminalisoinnillakaan. Huumeiden käyttö ylipäänsä on mielestäni typerää ja hyvin epäsuotavaa toimintaa enkä jaksa taistella sellaisen toiminnan puolesta. Monopoleja ja asevelvollisuutta sentään vastustan yhä.
Perhearvoissa minusta on tullut oikein perinteinen konservatiivi. Uskon perinteiseen avioliittoon ja siihen, että ’uusperheet’ ja yksinhuoltajaperheet ovat yhteiskunnan kannalta kielteinen ilmiö. En pidä homoliittojen rekisteröintiä erityisen hyvänä ideana ja vastustan hedelmöityshoitoja lesbopareille. Amerikkalaishenkisen uskonnollisen oikeiston kelkkaan en sentään vielä ole hypännyt, enkä ole liittynyt abortinvastustajiin.
Miten tässä näin kävi? Opiskelijana oli vielä helppo uskoa aukottomaan teoriaan. Nimimerkkini esikuva Robert Nozick jätti lähtemättömän jäljen opiskelijan päähän todistaessaan, että vain minimivaltio on moraalisesti oikeutettu. Elämänkokemuksen karttuessa arkielämän todistusvoima alkaa hiljakseen olla suurempi. Kun teoria ja arkikokemukset eivät vastaakaan toisiaan, voi teoriaakin olla syytä täsmentää.
Pidän yhä Nozickin ajattelusta. Utopiana ja yleisenä ohjenuorana se on hyvä. Koko totuutta siitä ei kuitenkaan löydy.
Onko pieni kuntakoko kuntatalouden ongelma?
Matti Viren
kirjoittaa Turun Sanomien aliokirjoituksessa kuntien yhdistämisestä: "Kun puhutaan kuntien lukumäärän supistamisesta, on perusteluna yleensä se, että kuntien palvelutuotannossa on koon mukanaan tuomia skaalaetuja, joiden ansiosta suuremman tuotannon puitteissa yksikkökustannukset laskevat. Vastaavasti pieni tuotannon määrä tulee suhteellisesti ottaen "liian" kalliiksi. Mutta vaikka hyväksyykin tämän argumentin, miten pitkälle voidaan mennä?
Jos skaalaetuja ilmenee kaikissa kuntakokoluokissa, on tietenkin optimaalista siirtyä yhteen kuntaan, joka meillä jo on: valtio. Mutta tiedämmekö loppujen lopuksi mitään kuntakoon ja palveluiden tuotannon tehokkuuden välisestä riippuvuudesta? Minun mielestäni tietomme ovat siinä määrin hataria, että tuntuu aika uskalletulta esittää tarkkoja arvioita kuntien tavoitelluista lukumääristä."
Virenin esimerkit kuntien henkilöstöpöhöstä ovat osuvia: "Kun selailee kunnan virkaluetteloa, ei oikein ymmärrä, mihin kaikki perustuu. Miksi esimerkiksi palo- ja pelastuspalvelussa tarvitaan 313 työntekijää, kun kolme vuosikymmentä sitten riitti 73? Tai miksi siivoojia tarvitaan 223 entisen 16 sijaan?
Miksi Satakunnan museossa tarvitaan nyt 28 henkeä kun ennen selvittiin viidellä? Tai taidemuseossa 29 (ennen 0), kaupunginorkesterissa 29 (2). Atk-ihmisiä on tullut lisää kymmenittäin, keitä he ovat korvanneet? Rakennus- ja ympäristöpalvelusten tuottamiseen tarvitaan nykyään 1 021 henkilöä kun aikanaan pärjättiin 189:lla."
Syrjinnästä ja ennakkoluuloista
Kävin viikonloppuna katsomassa
Crashin . Ihan hyvä elokuva joka käsitteli ihmisten kohtaamisia Los Angelesissa. Kantavana teemana ovat rodulliset ennakkoluulot ja miten ne vaikuttavat näihin kohtaamisiin. Minua jäi mietityttämään noiden ennakkoluulojen moraalinen oikeutus.
Perinteinen liberataristinen näkemys on ollut, että rotu- tai muu diskriminaatio on taloudellisesti kannattamatonta toimintaa, joten sitä ei kannata kieltää. Rasisti kärsii ennakkoluulojensa seuraukset lompakossaan, koska hän saa keskimäärin huonompilaatuista työvoimaa. Mutta onko rasismi tai muu ennakkoluuloisuus todella taloudellisesti tehotonta? Crashissäkin useimmat ennakkoluulot osoittautuvat tosiksi. Nuoret mustat miehet varastavat autoja ja LAPD:n poliisi on rasisti. Molemmat yleisiä, mutta ainakin tämän elokuvan mukaan valitettavan totuudenmukaisia stereotypioita. Ihmisten todellisten kykyjen ja luonteen arvioiminen on melko vaikeaa ja siksi kallista. Rodun tai sukupuolen käyttäminen esim. rekrytointikriteerinä saattaa hyvinkin olla taloudellisessa mielessä
tehokasta?
Jos syrjintä on taloudellisesti kannattavaa, niin onko se oikein? Saako ihmisiä arvioida heidän ihonvärinsä, sukupuolen tai jonkun muun sellaisen seikan perusteella, mihin he itse eivät voi vaikuttaa? Hätäinen humanisti sanoisi, että ei tietenkään saa, mutta minua tämä vastaus ei tyydytä. Esimerkiksi älykkyysosamäärä on voimakkaasti periytyvä ominaisuus jota saa kuitenkin käyttää rekrytointikriteerinä. Moniin ammatteihin on myös maksimi- tai minimipituus. Pituus on myös seikka johon ihminen ei itse voi vaikuttaa. Miksi näiden seikkojen perusteella saa syrjiä mutta rodun perusteella ei?
Voisi ajatella, että pituus on suoraan työstä suoriutumiseen vaikuttava tekijä, mutta rotu ei. Lentoemännillä on minimipituus, koska heidän pitää yltää lentokoneen ylähyllyille. Ilmavoimien lentäjille on määritetty maksimipituus, koska heidän pitää mahtua ahtaaseen hävittäjälentokoneeseen. Pituus tuntuisi olevan perusteltu diskriminaation syy vaikka rotu ei sitä olisikaan.
Älykkyysosamäärä onkin jo vaikeampi tapaus. ÄO:n ja työstä suoriutumisen suhde ei ole yhtä konkreettinen kuin pituuden. Korkeampi älykkyysosamäärä ei automaattisesti tee ihmisestä parempaa myyjää, tarjoilijaa tai putkimiestä, mutta tutkimukset osoittavat, että keskimäärin näin on. Ehkä ajatellaan että ÄO:n käyttö valintakriteerinä on hyväksyttävää koska tällainen tilastollinen relaatio on pystytty osoittamaan?
Saisiko rotua tai sukupuolta vastaavasti käyttää valintakriteerinä, mikäli pystyttäisiin tilastollisesti osoittamaan, että rotujen tai sukupuolten välillä on keskimääräisiä eroja? Sukupuolten välillä nimittäin todella on eroja esimerkiksi kolmiulotteisessa hahmottamisessa (miehet parempia) ja kielellisessä osaamisessa (naiset parempia). Mustien ÄO on keskimäärin alhaisempi kuin valkoisilla.
Minunkin intuitioni sanoo että rodun tai sukupuolen perusteella tapahtuva diskriminointi on väärin, mutta ÄO:n perusteella tapahtuva on hyväksyttävää. En kuitenkaan pysty perustelemaan intuitiotani. Miksi näin on?
Tunnisteet: Älykkyys
