nozick

Postasin jokin aika sitten kuvan ulkomaalaisten työllisyydestä. Kuva osoitti kuinka suuret erot eri ulkomaalaisryhmien työllistymisessä on. Kansantalouden kannalta pelkkä työllistyminen ei kuitenkaan ole riittävä mittari. Toinen oleellinen elementti on, kuinka suuri osa väestöstä ylipäänsä on työvoimaa. Alaikäiset lapset, vanhukset, työluvattomat tai muusta syystä työhaluttomat tai -kyvyttömät eivät esiinny työttömyystilastoissa.

Eri maiden järjestys ei kovin paljoa muutu. Somalia, Irak ja Sudan ovat edelleen listan hännillä ja Kenia ja Kamerun kärjessä kun maat on järjestytty huoltosuhteen mukaiseen järjestykseen. Nigeria kirii huoltosuhteella mitattuna kärkikolmikkoon. Kärkisijoilla olevien maiden kansalaisia on Suomessa tosin hyvin vähän.

Häntäpään kuva rumentuu entisestään. Vain noin kymmenesosa Suomessa olevista Somalialaisista, Irakilaisista ja Sudanilaisista on töissä.

Paljon työtä tekevää joukkoa sisältäviä suurempia maahanmuuttajaryhmiä ovat esim. Iso-Britannian, Viron ja Saksan kansalaiset. Näistä maista toteutuu Suomeen aitoa työperäistä maahanmuuttoa.

Hesari kirjoittaa tuloerojen kasvusta, eli siis itse asiassa kasvun puutteesta. Tilastokeskuksen tietojen mukaan tuloerot olivat 2009 suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 1999. Tuloerot eivät siis kasva. Lisäksi tuloerot Suomessa ovat kansainvälisesti vertaillen maailman pienimpien joukossa. Suuret tuloerot löytyvät kehitysmaista. Niihin verrattuna kaikki Euroopan maat ovat sosialidemokraattisia työläisparatiiseja. Euroopan maiden joukossa Suomea pienemmät tuloerot on vain seitsemässä maassa, ja näistä seitsemästäkin Slovenia, Unkari, Slovakia ja Tsekki pärjäävät lähinnä siksi, että niissä ei ole rikkaita, ei sillä että niissä ei olisi pienituloisia. Pienituloisten paratiisina Suomi on siis maailman neljän parhaan maan joukossa.

En ole hirveän huolissani pienituloisten asemasta Suomessa.

* Gini-kerroin on yleisesti käytetty tulonjakoa kuvaava mittari, jossa tulojen hajonnan laajuus on kiteytetty yhteen lukuarvoon. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on sata. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saisi kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot olisivat yhtä suuret.

Velkakriisin ymmärtäminen ei ole mitään rakettitiedettä. Postasin jokin aika sitten kuvan, josta selviää mitkä Euroopan maat ovat velkaantuneimpia ja millä on suurimmat alijäämät. Suuri velka yhdistyneenä suureen alijäämään tarkoittaa käytännössä suurta riskiä, että valtio ei pysty maksamaan velkojaan takaisin. Kun lisätään yhtälöön vielä valuutta – oma vai euro – voi edeltävän kuvan perusteella ennustaa lähes täydellisesti Euroopan maiden korkotasojen järjestyksen. Velkaantuneet euromaat, joilla ei siis ole setelipainoa käytössään, maksavat korkeimmat korot.

Kreikan yli 16 prosentin korko tarkoittaa käytännössä sitä, että sijoittaja joka ostaa Kreikan valtion velkakirjoja on 10 vuoden päästä yli kolme kertaa vauraampi kuin Saksan velkakirjoihin sijoittanut kollegansa, tietysti olettaen että Kreikka pystyy maksamaan velkansa takaisin. Tästä voi suoraan päätellä, että sijoittajat ovat täysin varmoja siitä, että Kreikka ei pysty maksamaan velkaansa täysimääräisesti takaisin. Euroopan keskuspankin ja komission hölinä, että Kreikan velkoja ei muka järjesteltäisi uudestaan, kannattaakin siis ottaa poliitikkojen puheina. Sitä ei usko kukaan asioista perillä oleva taho.

Portugalin ja Irlanninkin maksamat korot ovat sitä tasoa, että uudelleenjärjestely on suurella todennäköisyydellä tulossa. Suomelle taitaa tässä tanssissa jäädä maksumiehen rooli.

Ongelmamaita ovat Irak, Somalia, Sudan ja Iran joiden kansalaisten joukossa työttömiä on enemmän kuin työllisiä.

Tieto tulee tilastokeskukselta ja koskee vuotta 2009. Työllisiä ovat kaikki jotka ovat vuoden viimeisellä viikolla työssä. Työttömiä ovat ne jotka ovat vuoden viimeisenä työpäivänä työttömänä. Työvoima on näiden kahden joukon summa. Mukana ovat 18-74 vuotiaat.