Oinosen mielipiteenvapaus
Hurskastelussa on saavutettu taas uusia korkeuksia, kun edustaja Oinosen puheenvuorosta homoparien adoptio-oikeuskeskustelussa on tehty valtakunnan ykkösuutista. Mitä Oinonen oikeasti sanoi?Arvoisa puhemies! Tässä lainmuutoksessa ei ole kyse pelkästään nais- ja miesparien sisäisien adoptioiden muutoksesta, vaan tällä on myös periaatteellista merkitystä. On kyse rajoista. Missä menevät vapaamielisyyden rajat? Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittämään vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa? Hollannissa puolestaan on puuhattu pedofiilien omaa puoluetta. Suomalaiset tosin reagoivat asiaan perustamalla adressin, jossa vaadittiin kyseisen puolueen kieltämistä. Yli 170 000 suomalaista on kirjoittanut nimensä adressiin. Missä siis menee vapaamielisyyden raja? Missä menee raja, jolloin voimme huutaa seis, tai oikeammin, milloin meidän kansanedustajien pitää huutaa seis? Ehkä se raja menee siinä, kun kansan valitsemien edustajien omatunto alkaa öisinkin soimata.Minusta Oinonen on ihan oikealla asialla kysyessään onko vapaamielisyydellä rajoja. Moraalirelativistin mielestä ei ole. Vanhoillinen moraalijärjestelmä joka kieltää avioliiton ulkopuoliset suhteet, itsetyydytyksen ja uhkapelin on aivan yhtä hyvä tai huono kuin sellainenkin järjestelmä, jossa seksiä saa harrastaa kenen tahansa kanssa koska tahansa, ja sukupuoli- tai muun suhteen saa rekisteröidä kenen tai keiden tahansa kanssa. Itse en ole moraalirelativisti. Moraalijärjestelmä joka kannustaa pysyviin parisuhteisiin, lasten tekemiseen näissä pysyvissä parisuhteissa, sekä aviolliseen uskollisuuteen on minusta hyvä. Taidan siis olla Oinosen kanssa samoilla linjoilla
Oinosen koiravertaus ei tosin ole kovin osuva. Paineet avioliiton käsitteen laajentamiseen tuskin tulevaisuudessakaan kohdistuvat zoofiiliseen suuntaan. Avioliiton alaikärajan laskemiseen tai moniavioisuuden sallimiseen on sen sijaan jo koepalloja heitetty.