14.8.06

Läntisten demokratioiden perikato

Kirjoitin taannoin lasten tekemisestä ja alhaisen syntyvyyden vaikutuksista yhteiskunnan elinvoimaisuuteen yleisemmin. Kansainvälisiin tilastoihin tutustuminen valitettavasti lisää huoltani. Kokonaislapsiluvun, eli keskimääräisen lapsiluvun per hedelmällinen nainen pitäisi olla 2,1 jotta väkiluku pysyisi sukupolvien yli samana. Kuten kuviosta näemme, ainoat läntiset teollisuusmaat jotka tähän pystyvät ovat Israel ja Yhdysvallat. Kaikissa muissa maissa väestöpohja on taantuva.
Paradoksaalisesti juuri Yhdysvallat ja Israel on perustettu siirtolaisuuden varaan, eivätkä ne siis ole riippuvaisia riittävästä syntyvyydestä. Yhdysvaltojen idea on vapaus (”life, liberty and pursuit of happiness”) ja se on koko historiansa ajan ottanut siirtolaisia vastaan. Tuorekin kansalainen on aivan yhtä amerikkalainen kuin viidennen sukupolven jenkki, kunhan maahanmuuttaja vannoo kansalaisuuden vastaanottamisen yhteydessä esitettävän valan. Amerikka siis pysyy Amerikkana, vaikka väestön etninen rakenne elääkin vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana.

Israel on perustettu juutalaisten omaksi valtioksi. Koska valtio on perustettu vasta 1948, on käytännössä koko juutalaisväestö ensimmäisen, toisen tai kolmannen polven siirtolaisia. Siirtolaisuus siis jatkuu vahvana, ainakin niin kauan kuin muualla maailmassa riittää juutalaisia. Koska New York on tiettävästi vieläkin maailman suurin juutalaiskaupunki, ei maahanmuutolle näy loppua aivan lähivuosina.


Ei kehitysmaidenkaan joukossa juuri siirtolaismaita ole. Ainut joka tähän hätään tulee mieleeni on Liberia, joka on perustettu Yhdysvalloista takaisin Afrikkaan muuttavien entisten orjien kotimaaksi.


Useimmissa kansallisuusaatteeseen perustuvissa Euroopan maissa syntyvyys sen sijaan on niin alhainen, että väestö taantuu suorastaan häkellyttävän nopeasti. Mikäli syntyvyys pysyy muuttumattomana, putoaa ikäluokka kymmenessä sukupolvessa Suomessa 14 prosenttiin, Saksassa 2 prosenttiin ja Venäjällä 1 prosenttiin nykyisestä.


Suomen osalta tämä tarkoittaa sitä, että kun väkiluku Suomessa ylitti kahdeksansadantuhannen rajan 1790-luvulla, niin tuo sama raja tullaan ylittämään uudestaan, nyt matkalla alaspäin joskus 2200- ja 2300-lukujen taitteessa.


Saksassa vaikutus on vielä paljon dramaattisempi. Mikäli syntyvyys ei nouse, putoaa Saksan väkiluku nykyisestä 82 miljoonasta 1,3 miljoonaan 300 vuodessa. Jo vajaan sadan vuoden päästä väestö on romahtanut 23 miljoonaan.


Minulle nämä numerot ovat todiste länsimaisen yhteiskuntajärjestelmän kelvottomuudesta. Rooman valtakunta kesti aikanaan ainakin jossakin muodossa tuhat vuotta. Länsimainen hyvinvointivaltio ei tule kestämään edes kolmeasataa vuotta.

Tunnisteet:

3 Comments:

At maanantaina, elokuuta 14, 2006, Blogger tommi said...

En ymmärrä mitä väliä on väestön määrällä, kun koneet korvaavat ihmiset kaikessa hyödyllisessä. Elintila on hyvinvointia.

Rajoja kai aletaan jossain vaiheessa vahtia tarkemmin. Kyllähän ihmisellä on oikeus nauttia tilasta kun on sen pidättyvyydellään ja ekologisuudellaan hankkinut.

Kameroita ja sähkölankaa vain rajoille, ja jossain vaiheessa muillekin alkaa valjeta miten pitää elää.

 
At torstaina, elokuuta 17, 2006, Blogger nozick said...

Joillekin väestön määrä on itseisarvo. Minullekin esimerkiksi siinä mielessä, että mikäli pääsisi käymään niin, että väestön määrä maapallolla putoaisi nollaan niin pitäisin sitä menetyksenä. Uskon, että valtasosa maailman väestöstä on kanssani samaa mieltä.

 
At perjantaina, syyskuuta 08, 2006, Blogger lot said...

"..mikäli pääsisi käymään niin, että väestön määrä maapallolla putoaisi nollaan niin pitäisin sitä menetyksenä."

Menetyksen raskaus olisi riippuvainen siitä, olisiko ihminen ennen tuhoaan ehtinyt kehittää jonkin itseään "paremman" elämänmuodon saagaansa jatkamaan.

"Paremman"-sana hipsuissa siksi, koska paremmuuden näkokulmia on niin monta.

-- lot

 

Lähetä kommentti

<< Home