Hyvinvointivaltion arvot
Internetissä käytävässä keskustelussa käy helposti niin, että kirjoitukset joita ei verkosta löydy jäävät huomiotta, ja tieto jota ei verkossa saatavana ei kelpaa todistusaineistoksi. Siitäkin huolimatta haluan sanoa, että Paul Lillrankin kirjoitus uusimmassa Kanava-lehdessä on loistava."Takapuoli edellä tulevaisuuteen" otsikoidussa kirjoituksessa Lillrank esittää purevan hyvinvointivaltion kritiikin viitaten vuoden 1993 taloustieteen nobelistin Robert Fogelin teokseen The Fourth Great Awakening. Kirjoituksessa kytketään yhteiskunnan arvojen kehittyminen teologiaan mielenkiintoisella tavalla. Fogelin mukaan olemme käyneet läpi erilaisia "heräämisiä" joissa arvot ja politiikka muuttuvat. Hyvinvointivaltio perustuu kolmannen heräämisen arvoihin, jotka taas pohjautuvat teollistumisen ajan muutoksiin. Nyt elämme neljännen heräämisen aikoja, jolloin yksilön vastuu, henkinen pääoma ja hyveet - niin hyveet - korostuvat.
Hyvinvointivaltion arvot sen sijaan ovat totalitarismmi, kollektivismi, materialismi ja hedonismi. Totalitarismi siksi, että poliittinen eliitti tietää parhaiten mika on hyvä elämä. Kollektivismi siksi, että oikeudenmukaisuus määritellään eri kollektiiveja kuvaavien keskiarvojen avulla, materialismi siksi, että hyvinvointia mitataan ainoastaan rahalla ja muilla mitattavilla suureilla. Hedonismi siksi, että mielihyvä on nostettu korkeimmaksi onnistumisen mittapuuksi.
Hyvinvointivaltio on kuitenkin ajautunut kriisiin. Hyvinvointivaltiolle alunperin asetetut tavoitteet on aikaa sitten saavutettu, mutta ihmiset eivät olekaan onnellisia. Ihmiset eivät otakaan vastuuta lähimmäisistään ja uupuvat töihinsä, jotka ovat millä tahansa mittarilla mitattuna kevyempiä kuin koskaan ennen. Hyvinvointivaltion puolustamiseen keskittyneet poliitikot ja akateeminen sosiaalipolitiikka eivät pysty vastaamaan tähän muutokseen, koska se on rakentanut koko identiteettinsä kolmannen heräämisen arvojen varaan.
Suosittelen lukemaan koko artikkelin.
posted by nozick @ tiistaina, elokuuta 08, 2006
3 Comments:
Mielenkiintoinen kirjoitus. Pitää ottaa aiheena ollut teksti haltuun. Yhteen kohtaan on kuitenkin pakko puuttua:
"uupuvat töihinsä, jotka ovat millä tahansa mittarilla mitattuna kevyempiä kuin koskaan ennen."
Jos mittarina käytetään fyysistä rasittavuutta näin onkin, mutta modernit työt ovat henkisesti ja älyllisesti vaativampia ja rasittavampia kuin koskaan ennen.
Tällä mittarilla mitattuna työt ovat siis muuttuneet raskaammiksi, eivät suinkaan kevyemmiksi.
Siinä olet oikeassa, että nykyajan työt vaativat keskimäärin enemmän oma-aloitteisuutta ja ajatustyötä kuin entisajan työt. Itse pidän tätä työn ominaisuutena, en mittarina. Työn henkisen vaativuuden mittaaminen on hyvin vaikeaa, minkä vuoksi siteeraamasi lause on mielestäni faktuaalisesti totta, vaikkakaan se ei kerro koko totuutta.
Mielenkiintoista on sitten miettiä onko työn lisääntynyt henkinen rasittavuus sitten se syy jonka takia ihmiset uupuvat, vai löytyykö syy jostain muualta. Minä uskon että uupumisen syyt löytyvät tyypillisesti ihan muualta kuin työpaikalta, esimerkiksi epäsäännöllisistä elämäntavoista, epätyypillisistä perhe- ja asumismuodoista ja liiallisesta alkoholinkäytöstä.
hyvin on menny. mutta jotta
raha ei olisi päällimmäisenä tarvitaan kai ensin kyllästyminen rahaan.
Lähetä kommentti
<< Home