31.1.05

Väärinymmärretty Fukuyama

Francis Fukuyama kirjoitti vuonna 1992 nerokkaan kirjan nimeltä The end of history and the last man. Kirjan pääteesi oli, että jos ajatellaan historialla olevan Hegeliläisittäin suunta ja päämäärä, niin se päämäärä on nyt saavutettu. Toisin kuin toinen Hegeliläiseen historiakäsitykseen tykästynyt ajattelija, Karl Marx, Fukuyama pitää länsimaista liberaalia demokratiaa, johon yhdistyy markkinatalous kehittyneimpänä ja siten viimeisenä yhteiskuntajärjestyksenä.

Fukuyama perustelee argumenttiaan sekä teoreettisesti, että empiirisesti. Empiirisen todistelun pääteesejä on esimerkiksi, että demokraattiset markkinataloudet ovat taloudellisesti ja resursseiltaan ylivoimaisia, joten niitä ei voida lyödä sotilaallisesti. Demokratioiden osuus maailman valtioista on myös ollut jatkuvasti kasvussa.

Fukuyamaa kuitenkoin ymmärretään ja siteerataan toistuvasti väärin. Vasemmalle kallellaan olevat tai Yhdysvalloille vihamieliset yhteiskunnalliset skribentit usein viittaavat alentuvasti Fukuyaman teesiin ilman, että he perustelisivat kantaansa.

Viimeksi Antti Kasvio (Tampereen yliopiston Tietoyhteiskuntainstituutin tutkimusjohtaja) kirjoittaa Kanava-lehdessä "...vaikka Francis Fukuyaman 1990-luvulla esittämä ajatus maailman etenemisestä "historian lopun" aikakauteen onkin osoittautunut kovin ennenaikaiseksi,...". Ei se ole osoittautunut ennenaikaiseksi. Maailma on kehittynyt häkellyttävän tarkasti Fukuyaman kuvaaman prosessin mukaisesti. Yhä suurempi osa maailman valtioista on hylännyt sosialismin ja totalitarismin. Demokratian ja markkinatalouden asema ei koskaan historiassa ole ollut yhtä vahva kuin nyt.