Henkilökohtainen teema
Kirjoitin tämän blogin ensimmäisessä merkinnässä, että saatan kirjoitella henkilökohtaisemmistakin teemoista, mikäli aikaa ja energiaa on. Nähtävästi sitä ei ole pahemmin ollut, sillä 171 kirjoitetusta viestistä yksikään ei ole varsinaisesti henkilökohtainen. Nyt sellainen tulee.Päädyin taannoin jonkun linkin kautta Tiinaleenan muistosivuille. Kysymyksessä on lapsensa menettäneen äidin ylläpitämät sivut tyttärensä muistolle. Pystyin lukemaan sivuja ehkä noin minuutin, ennen kuin minun piti sulkea sivusto kyynelten valuessa poskille. Ajattelin että työtoverit voivat huolestua, mikäli näkevät tilanteen.
Ennen omien lasten syntymää tälläistä ei tapahtunut. Muistan itkeneeni ET elokuvassa, jota katsoessani olin vielä lapsi. Seuraavan kerran muistan itkeneeni isoisäni hautajaisissa viisitoista vuotta myöhemmin. Nyt melkein mikä tahansa lapsiin liittyvä saa minut kyyneliin. Muutos on sen verran voimakas, että epäilen sillä olevan geneettinen perusta.
Hyvää ja rauhallista Pääsiäistä kaikille!
posted by nozick @ torstaina, huhtikuuta 05, 2007
1 Comments:
Mielenkiintoista. Se oli muuten Jussi Halla-aho, joka linkitti tuolle sivustolle. Itsekin vilkaisin sitä, mutta en kokenut mitään erityistä empatiaa, puhumattakaan kyynelten tulemisesta silmiin. Minulla ei ole lapsia, joten tämä näyttäisi tukevan teoriaasi.
Tosin kyllä minäkin kykenen jotenkin liikuttumaan lapsista. Muistaakseni minulle tuli kyyneleet silmiin viimeksi vähän yli kaksi vuotta sitten, kun näin elokuvan Der Untergang. Siinä näytettiin kymmenien ihmisten kuolemia inhorealistisesti; katsoja näki mm. kuinka
ihmiset tekivät itsemurhia ampumalla kuulan kalloonsa. Tämä ei kuitenkaan vielä tuntunut missään. Ainoa kohtaus, josta minulle tuli kyyneleet silmiin, oli Goebbelsin lasten laulukohtaus. Muutenhan elokuva oli hyvin synkkä, mutta Goebbelsin lasten tullessa Hitlerin bunkkeriin he laulavat kuorossa heleillä lastenäänillä kauniin partiolaislaulun Kein schöneres Land:
http://ingeb.org/Lieder/KeinScho.html
Jostain syystä nimenomaan tässä kohdassa minulle tuli kyyneleet silmiin. Myöhemmin Goebbelsin vaimo myrkytti lapsensa, mutta tämä ei ollut niin koskettava kohtaus.
Laulu Kein schöneres Land loi valtavan kontrastin viattomien lasten ja ympärillä riehuvan toisen maailmansodan välille. Tämä laulu on sellainen, jota Saksassa esim. 10-vuotiaat partiopojat laulavat leirinuotion äärellä. Se on tyylillisesti varsin samantyyppinen kuin suomalainen partiolaislaulu Meill' on metsässä nuotiopiiri tai Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden alla.
Tämäntyyppisen laulun laulaminen kuorossa heleillä lastenäänillä Hitlerin bunkkerissa venäläisten piirittämän raunioiksi pommitetun Berliinin keskellä huhtikuussa 1945 oli surullisen kaunista nimenomaan tämän äärimmäisen kontrastin vuoksi.
Lähetä kommentti
<< Home