24.1.05

Lahjonta Venäjällä

Toiminta Venäjällä vaatii käytännössä aina lahjontaa. Sitä tapahtuu organisaatioiden kaikilla tasoilla ja kaikenlaisissa tilanteissa. Kaikki yritykset tekevät sitä jossain määrin, myös ne maineestaan tarkat kansainväliset yritykset jotka kieltävät ehdottomasti maksavansa lahjuksia. Moraalinen linjanveto tapahtuu käytännössä sillä tasolla, että eettisesti korkeatasoinen yritys ei perusta kilpailukykyään lahjontaan ja kontakteihin, vaan maksaa lahjuksia ainoastaan saadakseen asiat hoitumaan lain kuvaamalla tavalla. Sanon tämän sillä kokemuksella, että olen itse toiminut Venäjällä ja painiskellut viranomaissuhteiden kanssa.

Minä en näe tällaisessa lahjusten maksamisessa mitään moraalisesti paheksuttavaa. Jos yritys maksaa virkamiehelle voitelurahaa, jotta hän tekisi sen mitä laki velvoittaa hänet joka tapauksessa tekemään, väärintekijä ei ole maksaja vaan pyytäjä.

Nyt Suomalais-Venäläisen kauppakamarin kirja, joka kertoo tämän Venäjänkaupan konkareiden tietämän tosiasian myös aloittelijoille, on aiheuttanut kohun. The Moscow Times kirjoittaa aiheesta maltillisesti ja kantaa ottamatta. Mm. Erkki Tuomioja sen sijaa ottaa hyvinkin voimakkaan, ja mielestäni typerän linjan. Tuomioja kirjoittaa: "Valtion tukema suomalais-venäläinen kauppakamari on julkaissut idänkaupan oppaan, jossa mm opastetaan yrityksiä yksityiskohtaisesti lahjonnan nikseissä. Tällaisessa julkaisussa ei ole kyse vain "turhasta inhorealismista", kuten kauppa- ja teollisuusministeriön virkamies sanoo. Suomessa sekä lahjusten vastaanottaminen että antaminen ovat kriminalisoituja. Myös Suomen allekirjoittamat kansainväliset korruptionvastaiset sopimukset lähtevät samasta. Siksi kyseistä opasta on paheksumisen lisäksi tutkittava myös siltä kannalta, täyttääkö se rikokseen yllyttämisen tunnusmerkit."